Sanotaankos nyt sitten ihan suoraan?

Lomalainen ilmottautuu taasen tännekin ! Se olis sitten tasan kuukausi hääpäivään <3, ja mua alkaa kyllä jännittää ihan tosissaan. Luulin että mä en mitään häästressiä revi, OLIN VÄÄRÄSSÄ!! Mulla on selkeä visio miten haluan asioitten olevan, miten koristellaan, miten sitä ja tätä... Hääpäivänä tuskin mikään Bridezilla olen, ja osaan suhtautua asioihin luontevasti, kaikki menee kuitenkin painollaan, sitten voi "relata" ! Sitä ennen kuitenkin olen huomannut että minulla on vahvat mielipiteet kaikkeen, tiedän mitä haluan ja mitä en missään tapauksessa halua. Se onkin haastavaa ihmiselle jolle on aina käynyt kaikki mitä muut ovat ehdottaneet, vaikea sanoa että ei en halua/tarvitse sitä, ja kiitos, mutta haluaisimme itse päättää. Se on kuitenkin onnistunut, ja häistä on oikeasti tulossa meidän näköiset. Tosin koristelu on vielä vähän vaiheessa, mutta idea on selvillä. KIVAA! Kesähäät, ja minä olen morsian <3 !

Muutenkin olen miettinyt paljon tuota asiaa "toisten miellyttäminen" . En haluaisi koskaan loukata ketään, mutta tahtomattani niin teen kuitenkin. Toivoisin että ihmiset kysyisivät minulta miksi, mielummin kun tekisivät omia päätelmiään ratkaisuistani. En ole tilivelvollinen kennellekkään, mutta minulla niinkun ei kellään muullakaan ole oikeutta loukata toista sillä ajatuksella että "minä olen tällainen - kestä se " ! Liian moni oikeuttaa ikävän käytöksen sillä, että on oikeus olla mitä on. Jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on, mutta jokaisella on sen lisäksi velvollisuus ottaa toiset huomioon. Ei ole oikeutta loukata toista, ja satuttaa koska nyt vaan sattuu olemaan jotakin mieltä. Laukoa mielipiteitä joista tulee pahamieli, oikeuttamalla se sillä että minä olen sellainen ihminen joka sanoo asiat suoraan. Saa sanoa suoraan, "oletpa kaunis", "Sinulla on ihana uusi paita", "Oletko laihtunut?", "Anteeksi, se oli minun vikani" ja vaikka mitä muuta, kokeilkaapas joskus sitä suoraan sanomista. Se se vasta vaatiikin luonnetta, ei ole helppoa, minullekkaan. Jokatapauksessa toivoisin jos jotakuta olen loukannut, että hän juttelisi asiasta minulle suoraan, kysyisi miksi, ja antaisi mahdollisuuden minulle vastata, ennen kuin tekee päätelmiä syistä. Yritän itsekkin samaa ja tiedän ettei se ole helppoa.

Minulle on myös tullut "ramppikuume" ... Olen miettinyt miksi ihmeessä Sami tahtoo juuri minut ja meidät? Olisi varmasti ollut helpompiakin vaihtoehtoja... Olen tätä miettinyt ennenkin, mutta jossain kohtaa se ajatus jäi taka-alalle, nyt se kuitenkin on noussut taas pintaan. Ei se Samikaan ihan "terve" ole jos en minäkään läpäisisi sujuvasti testejä :) ! Edelleen meidän häistä ollaan montaa mieltä, ja osa on vahvasti sitä mieltä että ei ole oikein mennä nyt naimisiin. Onneksi minä tiedän että se on enemmän kuin oikein. Miten tilanne muuttuisi vuodessa tai vaikka viidessä, mikä on "sopivan" raja. Meneehän ihmiset heti avioeron astuttua voimaan uusiin liittoihin. Virallisesti minä olen ollut naimaton kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Olen löytänyt uuden onnen elämääni, pojille tasapainoisen kodin ja toivon tulevaisuutta ajatellen. En olisi uskonut näin käyvän. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin että olen löytänyt aidon Rakkauden, joka on moleminpuolista ja ehdottoman pyyteetöntä <3 ! Olen löytänyt onnen, ja tasapainon. Se ei ole nykypäivänä kovinkaan tavallista. Uskon että meidän suhteessamme kumpikin arvostaa juuri sitä mitä meillä on, lisäksi kumpikin arvostaa toisiaan ja toisen oikeutta onneen. Haluaa tehdä kaikkensa toisen onnen eteen, ja on samalla itse onnellinen. Harvinaista nykypäivänä, eikö?

Minä en ole ollenkaan nyky-yhteiskuntaan sopiva ihminen. Minä en odota mitään kaukomatkoja, enkä sitä että löydän onnellisuuden jostain muualta, en etsimällä etsi jotakin mielenkiintoisempaa ja hienompaa ja uudempaa, en kadehdi ihmisiä jotka voivat reissata, ja joiden rahat riittävät tilipäivästä toiseen niin ettei tarvitse sen ihmeemmin miettiä miten ne käyttää. Minulla on toki tavoitteita elämässäni, joitten puolesta olen valmis uhraamaan asioita. Tässä tapauksessa se tarkoittaa kuitenkin rahallista uhrausta. Perhettäni, aikaa perheelle ja Rakkaitani en koskaan voisi "uhrata" minkään tavoitteen tai oman halun takia. Ne ovat tärkeintä elämässäni, ja niiden jälkeen tulee kaikki muu.

Toivon teille kaikille onnea, rakkautta ja iloa elämään. Minä pääsen nauttimaan Juhannuksesta taas kerran perheeni kanssa mökille. Viimevuonna kaikki oli jo mahtavasti, kohotettiin malja Samin ja minun kihlaukselle. Nyt asiat ovat taas muuttuneet, ja vielä parempaan suuntaan. Viimevuonna minä vein Samin mukanani ensimmäistä kertaa yhteisen Juhannuksen viettoon, tänävuonna siskoni tuo miehensä ja miehen tyttären mukaan. Joukkomme on kasvanut taas kahdella ihmisellä ja onni lisääntynyt. IHANAA JUHANNUSTA, ilmoista huolimatta <3 !

"saan olla niin paljosta kiitollinen..."

Olisikohan nyt niin että toukokuu mennä humahti ilman yhtään kirjoitusta. Johtunee siitä että yksinkertaisesti ei ole ollut aikaa. Harjoittelussa on mennyt päivät ja illat enemmän ja vähemmän jalkapalloilun parissa, Jerryn tai Jaskan harkoissa ja peleissä. Toukokuu oli vähintäänkin hektinen ja toimintaa täynnä siis , mutta mukavaa on ollut. Kesä onkin jo täällä ja lomakin kolkuttelee aivan oven takana. Ei ole enää kuin tämä viikko ja minäkin jään kotiin poikien kanssa. Paluun kouluun teenkin vasta pitemmän ajan päästä. Kiva kun saa vaan olla, vaikka voi se oudolta tuntua, kun on tottunut touhottamaan suuntaan jos toiseenkin.

Minulla on asiat tosi hyvin. Eilen oli Samin kanssa vuosipäivä, olemme olleet kihloissa kokonaisen vuoden ja ensimmäisestä tapaamisesta oli täydet kaksi vuotta. Ei olisi uskonut vielä kaksivuotta sitten millaiseksi elämä muuttuu. Kaikki tuntuu niin hyvältä ja oikealta. Palaset jotka jo ajat sitten loksahtivat paikoilleen, ovat varmaan nyt sitten hitsautuneet yhteen. Tämä on se mitä haluan, juuri tässä ja nyt olen onnellinen. Tässä hetkessä, päivässä ja elämässä. On melkoinen tunne ymmärtää millainen on onnellinen elämä ja nauttia arjen "harmaudesta" ihan vaan koska saa elää sitä arkea juuri niinkuin haluaa, ja että yleensäkin saa elää. Luulen että Janne olisi ja on ylpeä minusta. Janne rakasti elämää, nautti pienistä asioista siinä, löysi hauskoja asioita arjesta, osasi nauttia elämästään. Nyt minäkin osaan, ja se tuntuu hyvältä. En olisi kuvitellut koskaan elämässäni olevani näin onnellinen ja rauhallinen. En kuvitellut että elämä yleensäkään voi olla sellaista kuin se nyt on. Sitä se on kuitenkin, arkipäivien nivoutumista toisiinsa, luoden jokapäivä yhden uuden onnellisen muiston minun elämäni janalle.

Tämä kesä on suuri minulle, menemme naimisiin. Tiedän että siitäkään kaikki eivät ole samaa mieltä että se on sopivaa, mutta vain se merkitsee mitä minä tiedän sydämessäni, ja minä tiedän että se on enemmän kuin sopivaa. Sen vain kuuluu mennä niin, Samin ja minun kuuluu olla yhdessä aina. Pojilla kuuluu olla perhe ja mahdollisuus onnelliseen turvattuun elämään. Mikä tekisi lapset onnellisemmiski kuin se että heille tärkeät ihmiset ovat onnellisia ja pystyvät huolehtimaan heistä. Kun on tavannut sielunkumppaninsa joka tuntui tutulta heti ensihetkestä alkaen, joka on jaksanut kannatella läpi aallonpohjien ja mustien päivien, joka on saanut sinut taas nauramaan ja nauttimaan elämästä, ja joka nauttii sinun seurastasi ja on onnellinen kanssasi, mitä silloin kuuluu tehdä? Silloin kuuluu kertoa koko maailmalle, me kuulumme yhteen. Olemme löytäneet toisemme ja aiomme olla onnellisia tässä ja nyt. Nauttia elämästä ja siitä mitä se tiellemme tuo, yhdessä.

Minä olen kuin teinityttö odottaen kesää, samalla odotan loppuelämääni vaimona, äitinä ja perheenä. Sellaisena perheenä joka on päättänyt jatkaa yhdessä tuli mitä tuli. Miten kukaan voisikaan pitää sitä vääränä? Janne eli hetkessä, nauroi ja nauratti seurassa, nyt minä tiedän miltä tuntuu nauttia siitä mitä sinulla on. Minä olen saanut paljon ja olen kiitollinen siitä. Rakastan elämääni, Rakastan Samia ja poikia. Minulla on kaikki, mitä ikinä toivoin ja paljon paljon enemmän. Mielessänni on soinut laulu jota isäni minulle aina iltaisin lauloi, kun olin vielä pieni tyttö. Silloin kun satulinnat ja prinssit ovat vielä totta unissa.

En päivääkään vaihtaisi pois
Ei olla tään kauniinpaa vois
Sain lahjaksi elämän yhden vaan
Sen elää voin päivän vain kerrallaan 

En päivääkään vaihtaisi pois
Vaik' tuskaakin menneessä ois
Sen kautta oon kasvanut ymmärtämään
Vihdoinkin kaiken tään 

Saan olla niin paljosta kiitollinen
Kunhan vain osoittaa muistaisin sen
Se lahjoista suurin on mun kohdallain
Kun tänne mä syntyä sain 

En päivääkään vaihtaisi pois
Ei toisin mun lauluni sois
Sen tiedän oon luotu mä näin elämään
Uneen kun painan pään 

En päivääkään vaihtaisi pois
Kun muutos ei parempaa tois
On elämä kaunista ollut niin
Kuin kudottu lankoihin kultaisiin 

En päivääkään vaihtaisi pois
Vaik luoja mun uudelleen lois
Ja jotain jos toimissain väärin mä tein
Suon senkin itsellein 



Ihanaa kesäkuun alkua jokaiselle teistä. Nauttikaa elämästä, kesästä ja lomista. Minä ainakin nautin elämäni kesästä <3