Sanotaankos nyt sitten ihan suoraan?

Lomalainen ilmottautuu taasen tännekin ! Se olis sitten tasan kuukausi hääpäivään <3, ja mua alkaa kyllä jännittää ihan tosissaan. Luulin että mä en mitään häästressiä revi, OLIN VÄÄRÄSSÄ!! Mulla on selkeä visio miten haluan asioitten olevan, miten koristellaan, miten sitä ja tätä... Hääpäivänä tuskin mikään Bridezilla olen, ja osaan suhtautua asioihin luontevasti, kaikki menee kuitenkin painollaan, sitten voi "relata" ! Sitä ennen kuitenkin olen huomannut että minulla on vahvat mielipiteet kaikkeen, tiedän mitä haluan ja mitä en missään tapauksessa halua. Se onkin haastavaa ihmiselle jolle on aina käynyt kaikki mitä muut ovat ehdottaneet, vaikea sanoa että ei en halua/tarvitse sitä, ja kiitos, mutta haluaisimme itse päättää. Se on kuitenkin onnistunut, ja häistä on oikeasti tulossa meidän näköiset. Tosin koristelu on vielä vähän vaiheessa, mutta idea on selvillä. KIVAA! Kesähäät, ja minä olen morsian <3 !

Muutenkin olen miettinyt paljon tuota asiaa "toisten miellyttäminen" . En haluaisi koskaan loukata ketään, mutta tahtomattani niin teen kuitenkin. Toivoisin että ihmiset kysyisivät minulta miksi, mielummin kun tekisivät omia päätelmiään ratkaisuistani. En ole tilivelvollinen kennellekkään, mutta minulla niinkun ei kellään muullakaan ole oikeutta loukata toista sillä ajatuksella että "minä olen tällainen - kestä se " ! Liian moni oikeuttaa ikävän käytöksen sillä, että on oikeus olla mitä on. Jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on, mutta jokaisella on sen lisäksi velvollisuus ottaa toiset huomioon. Ei ole oikeutta loukata toista, ja satuttaa koska nyt vaan sattuu olemaan jotakin mieltä. Laukoa mielipiteitä joista tulee pahamieli, oikeuttamalla se sillä että minä olen sellainen ihminen joka sanoo asiat suoraan. Saa sanoa suoraan, "oletpa kaunis", "Sinulla on ihana uusi paita", "Oletko laihtunut?", "Anteeksi, se oli minun vikani" ja vaikka mitä muuta, kokeilkaapas joskus sitä suoraan sanomista. Se se vasta vaatiikin luonnetta, ei ole helppoa, minullekkaan. Jokatapauksessa toivoisin jos jotakuta olen loukannut, että hän juttelisi asiasta minulle suoraan, kysyisi miksi, ja antaisi mahdollisuuden minulle vastata, ennen kuin tekee päätelmiä syistä. Yritän itsekkin samaa ja tiedän ettei se ole helppoa.

Minulle on myös tullut "ramppikuume" ... Olen miettinyt miksi ihmeessä Sami tahtoo juuri minut ja meidät? Olisi varmasti ollut helpompiakin vaihtoehtoja... Olen tätä miettinyt ennenkin, mutta jossain kohtaa se ajatus jäi taka-alalle, nyt se kuitenkin on noussut taas pintaan. Ei se Samikaan ihan "terve" ole jos en minäkään läpäisisi sujuvasti testejä :) ! Edelleen meidän häistä ollaan montaa mieltä, ja osa on vahvasti sitä mieltä että ei ole oikein mennä nyt naimisiin. Onneksi minä tiedän että se on enemmän kuin oikein. Miten tilanne muuttuisi vuodessa tai vaikka viidessä, mikä on "sopivan" raja. Meneehän ihmiset heti avioeron astuttua voimaan uusiin liittoihin. Virallisesti minä olen ollut naimaton kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Olen löytänyt uuden onnen elämääni, pojille tasapainoisen kodin ja toivon tulevaisuutta ajatellen. En olisi uskonut näin käyvän. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin että olen löytänyt aidon Rakkauden, joka on moleminpuolista ja ehdottoman pyyteetöntä <3 ! Olen löytänyt onnen, ja tasapainon. Se ei ole nykypäivänä kovinkaan tavallista. Uskon että meidän suhteessamme kumpikin arvostaa juuri sitä mitä meillä on, lisäksi kumpikin arvostaa toisiaan ja toisen oikeutta onneen. Haluaa tehdä kaikkensa toisen onnen eteen, ja on samalla itse onnellinen. Harvinaista nykypäivänä, eikö?

Minä en ole ollenkaan nyky-yhteiskuntaan sopiva ihminen. Minä en odota mitään kaukomatkoja, enkä sitä että löydän onnellisuuden jostain muualta, en etsimällä etsi jotakin mielenkiintoisempaa ja hienompaa ja uudempaa, en kadehdi ihmisiä jotka voivat reissata, ja joiden rahat riittävät tilipäivästä toiseen niin ettei tarvitse sen ihmeemmin miettiä miten ne käyttää. Minulla on toki tavoitteita elämässäni, joitten puolesta olen valmis uhraamaan asioita. Tässä tapauksessa se tarkoittaa kuitenkin rahallista uhrausta. Perhettäni, aikaa perheelle ja Rakkaitani en koskaan voisi "uhrata" minkään tavoitteen tai oman halun takia. Ne ovat tärkeintä elämässäni, ja niiden jälkeen tulee kaikki muu.

Toivon teille kaikille onnea, rakkautta ja iloa elämään. Minä pääsen nauttimaan Juhannuksesta taas kerran perheeni kanssa mökille. Viimevuonna kaikki oli jo mahtavasti, kohotettiin malja Samin ja minun kihlaukselle. Nyt asiat ovat taas muuttuneet, ja vielä parempaan suuntaan. Viimevuonna minä vein Samin mukanani ensimmäistä kertaa yhteisen Juhannuksen viettoon, tänävuonna siskoni tuo miehensä ja miehen tyttären mukaan. Joukkomme on kasvanut taas kahdella ihmisellä ja onni lisääntynyt. IHANAA JUHANNUSTA, ilmoista huolimatta <3 !