Olisikohan nyt niin että toukokuu mennä humahti ilman yhtään kirjoitusta. Johtunee siitä että yksinkertaisesti ei ole ollut aikaa. Harjoittelussa on mennyt päivät ja illat enemmän ja vähemmän jalkapalloilun parissa, Jerryn tai Jaskan harkoissa ja peleissä. Toukokuu oli vähintäänkin hektinen ja toimintaa täynnä siis , mutta mukavaa on ollut. Kesä onkin jo täällä ja lomakin kolkuttelee aivan oven takana. Ei ole enää kuin tämä viikko ja minäkin jään kotiin poikien kanssa. Paluun kouluun teenkin vasta pitemmän ajan päästä. Kiva kun saa vaan olla, vaikka voi se oudolta tuntua, kun on tottunut touhottamaan suuntaan jos toiseenkin.
Minulla on asiat tosi hyvin. Eilen oli Samin kanssa vuosipäivä, olemme olleet kihloissa kokonaisen vuoden ja ensimmäisestä tapaamisesta oli täydet kaksi vuotta. Ei olisi uskonut vielä kaksivuotta sitten millaiseksi elämä muuttuu. Kaikki tuntuu niin hyvältä ja oikealta. Palaset jotka jo ajat sitten loksahtivat paikoilleen, ovat varmaan nyt sitten hitsautuneet yhteen. Tämä on se mitä haluan, juuri tässä ja nyt olen onnellinen. Tässä hetkessä, päivässä ja elämässä. On melkoinen tunne ymmärtää millainen on onnellinen elämä ja nauttia arjen "harmaudesta" ihan vaan koska saa elää sitä arkea juuri niinkuin haluaa, ja että yleensäkin saa elää. Luulen että Janne olisi ja on ylpeä minusta. Janne rakasti elämää, nautti pienistä asioista siinä, löysi hauskoja asioita arjesta, osasi nauttia elämästään. Nyt minäkin osaan, ja se tuntuu hyvältä. En olisi kuvitellut koskaan elämässäni olevani näin onnellinen ja rauhallinen. En kuvitellut että elämä yleensäkään voi olla sellaista kuin se nyt on. Sitä se on kuitenkin, arkipäivien nivoutumista toisiinsa, luoden jokapäivä yhden uuden onnellisen muiston minun elämäni janalle.
Tämä kesä on suuri minulle, menemme naimisiin. Tiedän että siitäkään kaikki eivät ole samaa mieltä että se on sopivaa, mutta vain se merkitsee mitä minä tiedän sydämessäni, ja minä tiedän että se on enemmän kuin sopivaa. Sen vain kuuluu mennä niin, Samin ja minun kuuluu olla yhdessä aina. Pojilla kuuluu olla perhe ja mahdollisuus onnelliseen turvattuun elämään. Mikä tekisi lapset onnellisemmiski kuin se että heille tärkeät ihmiset ovat onnellisia ja pystyvät huolehtimaan heistä. Kun on tavannut sielunkumppaninsa joka tuntui tutulta heti ensihetkestä alkaen, joka on jaksanut kannatella läpi aallonpohjien ja mustien päivien, joka on saanut sinut taas nauramaan ja nauttimaan elämästä, ja joka nauttii sinun seurastasi ja on onnellinen kanssasi, mitä silloin kuuluu tehdä? Silloin kuuluu kertoa koko maailmalle, me kuulumme yhteen. Olemme löytäneet toisemme ja aiomme olla onnellisia tässä ja nyt. Nauttia elämästä ja siitä mitä se tiellemme tuo, yhdessä.
Minä olen kuin teinityttö odottaen kesää, samalla odotan loppuelämääni vaimona, äitinä ja perheenä. Sellaisena perheenä joka on päättänyt jatkaa yhdessä tuli mitä tuli. Miten kukaan voisikaan pitää sitä vääränä? Janne eli hetkessä, nauroi ja nauratti seurassa, nyt minä tiedän miltä tuntuu nauttia siitä mitä sinulla on. Minä olen saanut paljon ja olen kiitollinen siitä. Rakastan elämääni, Rakastan Samia ja poikia. Minulla on kaikki, mitä ikinä toivoin ja paljon paljon enemmän. Mielessänni on soinut laulu jota isäni minulle aina iltaisin lauloi, kun olin vielä pieni tyttö. Silloin kun satulinnat ja prinssit ovat vielä totta unissa.
En päivääkään vaihtaisi pois
Ei olla tään kauniinpaa vois
Sain lahjaksi elämän yhden vaan
Sen elää voin päivän vain kerrallaan
En päivääkään vaihtaisi pois
Vaik' tuskaakin menneessä ois
Sen kautta oon kasvanut ymmärtämään
Vihdoinkin kaiken tään
Saan olla niin paljosta kiitollinen
Kunhan vain osoittaa muistaisin sen
Se lahjoista suurin on mun kohdallain
Kun tänne mä syntyä sain
En päivääkään vaihtaisi pois
Ei toisin mun lauluni sois
Sen tiedän oon luotu mä näin elämään
Uneen kun painan pään
En päivääkään vaihtaisi pois
Kun muutos ei parempaa tois
On elämä kaunista ollut niin
Kuin kudottu lankoihin kultaisiin
En päivääkään vaihtaisi pois
Vaik luoja mun uudelleen lois
Ja jotain jos toimissain väärin mä tein
Suon senkin itsellein
Ihanaa kesäkuun alkua jokaiselle teistä. Nauttikaa elämästä, kesästä ja lomista. Minä ainakin nautin elämäni kesästä <3
Ilman sinua! Miksi sinä lähdit ja minä jäin? Tiesit kyllä että halusin lähteä ensin, sillä minulle ei ollut milloinkaan epäselvää miten kehnosti kestäisin arkea ilman sinua, koko elämää ilman sinua. Etkö olisi voinut edes yhden ainoan kerran olla vähän vähemmän jääräpää ja kuunnella mitä minä sanoin?
