Jannella oli tai itse ajattelen että on sisko ja toinenkin sisko ja veli. Janne oli esikoinen. Itselläni on kolme pienempää siskoa. Minäkin olen esikoinen. Tänäaamuna minulla oli hyvä aamu ja on ollut kiva päivä. Jannen sisko oli kirjoittanut naamakirjaansa kaipaavansa veljeään. Minun tuli suru hänen puolestaan. Ei hän kovin usein sellaista kirjoittele. Yleensä on aina niin positiivinen ja iloinen. Eilen illalla jo mietin häntä, mietin pitäisikö soittaa. Tiesin hänen viettävän illan yksikseen, ja heti ajattelin että ne ovat niitä hetkiä kun muistot tulvivat ovista ja ikkunoista. Ajattelin että kaipaisi ehkä juttukaveria. Harmittaa, miksen soittanut? Harmittaa etten osannut sanoa mitään rohkaisevaa tai kaunista... Osasin vain laittaa sydämmen hänelle. Toivottavasti hän ymmärtää että tarkoitin sitä. Olisin halunnut halata, ja olisin voinut jutella.
Ikävä on tunne jolla on hyvä nimi IKÄVÄ, olokin on kurja ja ikävä. Ikävään ei ole lääkettä, aika helpottaa, mutta ikävä ei poistu. Ikävä kertoo kuitenkin jostain isommasta asiasta, ikävä kertoo Rakkaudesta, jostakin joka merkitsi ja merkitsee. Ikävä kertoo kaipauksesta paikkaan johon liittyy hyviä ja rakkaita mustoja. Ikävä kertoo kaipauksesta sellaisen ihmisen lähelle joka merkitsi ja merkitsee paljon. Ikävä kertoo että elämässä on ollut asioita ja paikkoja joiden haluaisi olevan ennallaan. Se on hyvä niin, on hyvä tuntea ikävää, silloin tietää kaipaavansa jotakin ja osaavansa myös Rakastaa. Ikävään auttaa läheisyys, ihmiset jotka tekevät siitä hetkestä paremman.
En osaa kuvitella miltä Jannen vanhimmasta siskosta on tuntunut kun hän on ikävöinyt. Hän menetti isoveljensä, miltä sellainen voi tuntua. Rakastan Jannen kaikkia sisaruksia kovasti. Minun on ikävä heitä. Miksi minä en näe heitä useammin?? Heillä on perheet, minulla on perhe, kaikki käyvät töissä, aikaa ei vaan ole. Vai olisiko sittenkin, ehkä kuitenkin on. Pitäisi nähdä todellakin useammin, pitäisi pitää yhteyttä poikien serkkuihin , täteihin ja setään. Haluan että he ovat osa poikien elämää. Minun on ikävä heitä kaikkia, pojilla on ikävä. Kaikki on muuttunut niin kovin paljon, mietin voinko ja uskallanko, eihän heitä vaan loukkaa nykyinen elämäni, en halua loukata.
Surun keskellä tulisi aina muistaa että ei ole ainut surija. Oman suruni muuttuu kaipaukseksi ja ikäväksi, samoin Jannen muiden läheisten, kaikki suremme omalla tavallamme ja puramme tunteitamme omalla tavallamme. Kaikkien suru on todellinen ja jokapäiväinen, samoin ikävä. Voisimme tukea toisiamme. Minä ymmärrän tai yritän ymmärtää, sinua. Autathan sinä minua?
Evelle vielä haluaisin sanoa, Rakastan sinua hyvin paljon ja olen ajatellut sinua tänä päivänä hirmuisesti. Olen ajatuksen voimalla yrittänyt lähettää sinulle voimia ikävän kantamiseen, ja samalla olen vihainen itselleni, en ole vieläkään soittanut. Ette kuitenkaan kukaan ole unohtunut, toivon että näemme pian. Olet ajatuksissa. Ikävä väistyy taas ilon tieltä, mukavaa tätä iltaa sinulle ja nauti elämästäsi. Janne kulkee varmasti aina vierelläsi, niinkuin juttelimme.
Kaikille toivotan mukavaa lauantaita ja viikonloppua. Minulla on ollut kiva päivä ja kohta saan Saminkin kotiin. Ilta yhdessäololle ja huomenna näen Jennin perheineen <3 ! Nautitaan hetkistä ja elämästä. Kohta on jo Joulu, vuoden lempi juhla minulle. Halaus!
Even tekstiä lainaten "Emme ikuisiksi syntyneet kukaan, kaikki tulleet on tänne kuolemaan ja jokaiselle merkitty on päivä jolloin hänet kotiin kutsutaan..." Nautitaan näistä päivistä jotka meillä on!
Ilman sinua! Miksi sinä lähdit ja minä jäin? Tiesit kyllä että halusin lähteä ensin, sillä minulle ei ollut milloinkaan epäselvää miten kehnosti kestäisin arkea ilman sinua, koko elämää ilman sinua. Etkö olisi voinut edes yhden ainoan kerran olla vähän vähemmän jääräpää ja kuunnella mitä minä sanoin?
