Tulipahan sanottua...

Taas se aika vaan on vierähtänyt, olenkin miettinyt että milloinka on se viimeinen bloggaus. Ei ole suunnitelmissa lopettaa, mutta välit vaan kasvavat ja kasvavat. Asiaakin ehkä olisi, mietin usein että tuosta ja tuosta kirjoitan, sitten se hetki menee, ja se tunne että siitä asiasta piti kirjottaa. On niin hirveesti kaikkea tekemistä ja touhuamista ja ja ja... on siis vissiin elämää elämässä. Kauheen kiva että on, ja ehtii tänne sitten aina välillä kirjoitella.

Mulla on ollut tenttejä tosipaljon. Tänään oli kuitenkin kevään viimeinen tentti ja edessä on vielä harjoittelu ensiviikosta alkaen. Sitten olisi tämä kevät valmis koulun osalta ja kaikki kunnialla saatu läpi. Valmistuminen on taas askeleen lähempänä, vaikka kuitenkin vielä niin kaukana. En voi sanoa että ei olisi käynyt mielessä hakea "oikeita töitä" kyllä se tilipussi houkuttaa, mutta toistaiseksi olen saanut hillittyä itseni ja jatkanut opintoja kohti lopullista tutkintoa. Heikkona hetkenä on potkittu eteenpäin, ei ole annettu lupaa luovuttaa ja mennä töihin. Mutta on se ollut melkoista pennin venyttämistä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Eikä sille ole helpotusta näkyvissä. Pärjännyt kuitenkin olen, ihan itse!

Tämä oli ehkä alustus sille että olen taas saanut kuulla miten olen hyväksikäyttäjä enkä ajattele kuin itseäni, ihmisillä tuntuu olevan vahvat tiedot siitä miten minä ja me elämme. En ymmärrä miten se kuuluu muille, mutta näyttää se kuuluvan. Päätin jo aikoja sitten etten lähde näitä kommentoimaan. Kuitenkin niistä tulee paha mieli, vaikka kuinka yrittäisi olla välittämättä. Samalla tavalla tulee paha mieli siitä kun ihmiset katsovat että heillä on oikeus arvostella tekemiäni valintoja ja ratkaisuja ja samalla ehkä miettiä sitä välitinkö Jannesta lainkaan. Osa on ollut reilusti liikkeellä ja kertonut omista tunteistaan, miltä asiat tuntuivat ja miten omia tunteita läpikäymällä ehkä huomasikin että kyse ei olekkaan siitä mitä minä teen, vaan miten itse suhtautuu asiaan. Sen kertominen minulle on ollut rohkeaa ja arvostan sitä. Ei takana päin puhetta vaan suoraan kerrottu, että tunsin näin, mutta sitten ajattelin asiaa ja ymmärsin... Kuitenkin näitä on vain muutamia. Kuulen silti myös ihmisten arvosteluja jotka eivät itse ole minulle kertoneet mitään, eivätkä edes kysyneet, heillä on vain vahva mielipide joka on se ainoa oikea, vaikka se koskee minun elämääni. Se on loukkaavaa, en minäkään puutu heidän elämäänsä, heillä ei ole oikeutta puuttua tekemisiini, saati arvostella niitä. Lisäksi ihmetyttää ne ihmiset jotka kertovat jatkuvasti minulle näitä asioita, juoruavat, olisitko voinut uskoa että sekin sanoi sinusta näin... Mitä he siitä saavat?  Samalla esitän toiveen heille jotka arvostelevat, puhukaa suoraan, laittakaa tekstivisestiä, sähköpostia, soittakaa, ihan mitä tahansa, haluaisin puhua asioista kaksin sinun kanssasi, en kuulla juttuja muilta ihmisiltä. Kuitenkin jos yhteyttä otat ole kiltti ja kuuntele myös minun kantani asiaan. Jos et tähän pysty, annathan asian olla. Maailmassa on ihan tarpeeksi paljon kaunaa, surua, murhetta ja ikäviä asioita, ei tehdä niitä sellaisista asioista jotka eivät sitä ole.

Jannella oli paljon ystäviä, lapsuuden ystäviä jottka tunsivat iloisen sosiaalisen Jannen tavallaan, nuoruuden ystäviä, työkavereita, puolituttuja ja sydänystäviä, harrastuksista kavereita ja tuttuja... Ystäväpiiri oli laaja, Janne oli sosiaalinen ja pidetty. Iloinen, naurava vitsiniekka, muistot monella juontaa juurensa lapsuuteen asti. Minusta on kiva kuulla millainen Janne oli, ja on mukava ajatella että hänen siskonsa kerää pojille kansiota lapsuuajoilta, sitten kun siihen omalta ikävältään pystyy. Tosi hienoa että voin esitellä heille isänsä lapsena, näyttää kuvia ja kertoa. Toivon että Jannen perhekkin kertoo pojille, varsinkin Jerry on alkanut kovasti kysellä asioita joihin minulla ei ole vastausta. Silti pitää muistaa että minä tunsin Jannen omalla tavallani, minä olin Jannen vaimo, elin perhe-elämää hänen kanssaan, minäkin tunsin Jannen, omalla tavallani. Niiden vuosien aikana kun olimme yhdessä ja naimisissa uskon oppineeni tuntemaan sen Jannen millainen puoliso ja isä Janne on. Moni on alkanut unohtaa että myös minulla on oikeus muistoihini, Janne oli minulle tärkeä ja rakas. Janne oli se jonka kanssa kävelin alttarille. Minulla on muistot ja menneisyys Jannen kanssa. Meillä oli ja on yhteiset pojat, vain minä tiedän mitä Janne kertoi viimeisien kuukausiensa aikana minulle. Tiedän myös mitä Janne olisi halunnut, ja toivonut. Jokaisella on oikeus muistaa Janne juuri sellaisena minkälainen vaikutus Jannella oli juuri hänen elämäänsä. Minullakin on oikeus, ja samalla minulla on oikeus nykyiseen elämääni. Jokainen Jannen ystävistä jatkaa elämäänsä, muistaen Jannen sillointällöin tai vaikka päivittäin. Minä näen Jannen kasvavien poikieni kasvoista päivittäin, kuulen kysymykset isästä, yritän vastata parhaani mukaan, kaikkeen en osaa vastata, mutta yritän. Ihmiset jotka ajattelevat että olen unohtanut Jannen ovat väärässä. En halua unohtaa, enkä edes pysty, jos tietäisitte miten meillä kysytään isästä ja miten isästä puhutaan, miettisivät ehkä uudestaan. Silti mielipiteitä tuntuu olevan, tietämättömilläkin.

Kuitenkin, minulla on hieno elämä, onnellinen elämä, rakastettu elämä. Muistojeni kanssa olen jälleen onnellinen, tasapainoisempi kuin koskaan, ja uskon tulevaan enemmän kuin ikinä elämässäni. Osaan nauttia auringonsäteistä, takkatulesta, ARJESTA, arki on ihanaa, oikeastaan parasta elämässä. Pyhät ja juhlat ja lomat ovat sitten luksusta, sen arjen keskellä. Kuitenkin olen onnellinen tässä arjessa mikä minulla on nyt, luotan siihen että tulevaisuus on valoisa, ja nautin hetkistä. Minä olen saanut valtavan hienon elämän. Tämän kirjoituksen jälkeen tulen ajattelemaan kaikista selän takana puhuvista ihmisistä että he ovat vain kateellisia. Mitä muuta he voivat olla, jos eivät uskalla ottaa yhteyttä suoraan minuun? Luulen että heidänkin elämänsä olisi onnellisempi jos he pystyisivät jättämään minun elämäni ruotimisen ja keskittyisivät omaansa. Nyt minäkin teen niin. Nyt tämä kaikki on sylkäisty ulos. Kiitos ja anteeksi lukijat !! Ihanaa kevään odotusta ja ollaan yhteyksissä, ja ystäviä. Olen ystäväsi jos sinä olet minun. Ihana olla rakastunut!