Meillä oli kiva ilta. Jonni lähti koulujen päättäjäisbileisiin Makikselle (maauimalalle) ja kun pikkupojat oli laitettu nukkumaan oli minun ja Samin oman ajan vuoro. Sami laittoi ruokaa, hyvää ruokaa, oli alkupala ja pääruoka ja tottakai jälkiruoka ja jokaiseen ruokaan oli valittu viini joka sopi. Todellakin loistava illallinen. Huomasin että minun oli kauhean vaikea vaan olla, että en teekkään mitään, odotan vaan että eteeni tuodaan ruuat ja juomat, istun ja luen lehteä, juttelen äidin kanssa puhelimessa.. Odottelen enkä tee mitään, todella outo tilanne minulle. Ehkä jopa kiusallinenkin, minun KUULUISI tehdä jotain, mitä tekisin, voinko auttaa.. Vastaus oli aina sama, ei et voi, istu siinä ja ota rennosti. Aivan mahtavaa, oikeasti, kyllä minä siihen vielä opin, ottamaan rennosti, ja odottamaan. En vaan ole tottunut sellaiseen, tekeekö tämä ihminen tämän kaiken minun takiani, aika ihanaa.
Paras oli kuitenkin vielä tulossa... Jälkiruoan aikana se sitten tuli. Illan yllätyssektori. Minulta on jonkin verran kysytty, viitaten saman päiväiseen kirjoitukseen ja muutenkin, että tiesinkö, oliko asia sovittu. Vastaus on EI minä en tiennyt enkä osannut odottaa. Vielä kun edessä oli rasia jossa sormukset olivat, kysyin onko tämä minulle.. oletin että siinä on jokin koru minulle. Olihan siinä, kun avasin rasian, kaikki pysähtyi eikä vaan hetkeksi, vaan pitkäksi aikaa, kysymys tuli "tulisitko vaimokseni?" Kyllä, tottakai, kyllä, ehdottomasti, itketti ja nauratti, tuntui epätodelliselta. Minäkö, nytkö, ihanko oikeasti, miten sinä, oletko sinä varma... Ihana epätodellinen tunne päästä varpaisiin ja takaisin. Kyllä minä tahdon ja kyllä me aiomme mennä naimisiin. Ihanaa <3 !
Mikään ei kuitenkaan voi olla aivan aukottoman ihanaa. Taas astuvat esiin ne jotka tietävät paremmin mikä on sopivaa, ja taas tietyt ihmiset olivat sitä mieltä että tämä on väärin, taas sellaiset ihmiset jotka eivät edes tunne minnua, tai perhettäni, tunsivat Jannen ja minut parina, mutta hyvin pintapuolisesti, ei mitään sen syvempää, heillä tai heistä muutamalla on jälleen kerran oikeus ollut ottaa asiaan kantaa. Tällä kertaa en kuitenkaan enää välittänyt, tuntuu että se ei lopu ikinä joten miksi välittäisin. Tiedän etten ole ainoa joka on vastaavan kokenut, ihminen todella on ihmiselle susi.
Itse ajattelen asian niin että Sami todella tarkoittaa sitä mitä on sanonut, hän rakastaa ja haluaa olla minun ja meidän kanssamme lopun elämänsä. En usko että Jannella olisi sitä vastaan mitään että joku haluaa sitoutua ja pitää huolta hänelle rakkaista ihmisistä kun ei itse siihen pysty. Janne varmasti tietää minkä pohjan kautta olen raivannut tieni valoon, ja miten kovaa kipua olen tuntenut. Janne varmasti olisi onnellinen, että meistä pidetään huolta. Minäkin olen, en usko että olisin yksinäni selvinnyt, minulle on aina ollut tärkeää, että elämä on tasaista ja turvallista ja että siinä on rakkautta. Nyt olen jälleen saamassa sellaisen elämän. Minulla oli tulevaisuus 1.6. aamulla ja minulla oli aivan ihana tulevaisuus 1.6. illalla. Minä olen rakastunut ja saanut ihmisen vierelleni joka pitää huolta ja josta minäkin haluan pitää huolta. Ja minä menen naimisiin, ihan oikeasti menen. Aika hieno tunne <3 !
Tottakai näin iso tunne ja tapaus aiheuttaa haikeutta, ja aika matkaa menneeseen. Myös kesä osaltaan tekee niin. Ajattelin eilen Jannea, kun olin yksin ajatusteni kanssa, ajattelin miten Janne rakasti kesää, eli kesästä. Janne tuoksuikin kesälle, auringolle, hiekalle ja lämmölle. Tuli haikea olo. Suretti se että Jannen kesät jäivät liian vähiin, olisi ollut vielä paljon annettavaa, olisi kuulunut olla ainakin 40 kesää, ehkä enemmän, mutta ei ollut, Jannen kesät loppuivat liiana aikaisin. Itsellä on outo olo koska samaan aikaan surettaa ja mieli on haikea ja sitten taas olen onneni kukkuloilla ja elämäni näyttää ihanalta ja valoisalta. Kuitenkin tuntuu hyvältä että minulla on tulevaisuus, jossa voin tarjota myös pojille hyvän ja onnellisen elämän, minua rakastetaan ja minä rakastan. Voiko ihminen elämältä enempää toivoa?
Oikein ihanaa viikonloppua kaikille kanssakulkijoille, minun elämäni on kääntynyt valoon, ja elämä on onnellista <3 toivottavasti sinunkin on <3 !
Kyllä kyllä :D
Mun <3
Ruokajuomaa :)
