Eilen muutin Raumalle, vuosi sitten tottakai, mutta eilen oli se päivä kun tulin tänne. Sekavalla mielellä, miettien mikä voi mennä pieleen, ja ajatellen että se todennäköisesti menee pieleen. Eniten mietin sitä millainen äiti osaan olla pojille yksinäni. Teinkö oikein ja jaksanko. Tulevaisuus oli pelottava ja epävarma. Mitään ei uskaltanut ajatella, ei ainakaan huomista pidemmälle. Pelotti että jotakin sattuu, joku menee taas kerran pieleen ja joudun luopumaan jostain rakkaasta. Mikään ei kuitenkaan mennyt pieleen, kaikki meni hyvin juuri kuten pitikin. Siskoni olivat vastassa, kaikki kolme. Ensin tuli Marja ja Riikka, kaaoksen ja pahvilaatikoiden keskelle Pyynpäähän. Ihmeteltiin, halattiin ja naurettiin, päätettiin lähteä syömään, eihän tästä tule mitään, laatkoita oli jokapuolella. Käytiin Rossossa, ilma oli aurinkoinen ja lämmin. Olisiko ollut yksi harvoista lämpimistä viimekesän päivistä. Kokoajan katselin ympärilleni, tämä on nyt minun kotikaupunkini, tuntui epätodelliselta, niinkuin monta kertaa viimeisen vuoden aikana. Takaisin "kotiin" mentyämme Jennikin tuli, ja Kalle, ruvettiin hommiin, laatikot siirtyivät oikeisiin huoneisiin, tehtiin listaa IKEAn reissua varten, juotiin kahvit ja sain tervetuliasilahjan, kaksi muumimukia, siskoilta ja äidiltä <3 tuntui hyvältä. Yöksi menin Riikan kanssa Jennin luokse, siellä vietinkin muutaman seuraavan yön, koska oma koti ei ollut valmis. Siitä alkoi vuosi ja yksi päivä sitten elämäni Raumalla ja Raumalaisena.
Tähänkin päivään 1.6. liittyy muistoja. Hassuja sellaisia, tavallaan ajattelen että tänä päivänä vuosi sitten oli nyt tuntemani loppuelämäni ensimmäinen päivä. En olisi uskonut jos joku olisi tämän minulle etukäteen sanonut, olisin varmasti nauranut hänen hassulle ajatukselleen. Niin, menin ensimmäistä päivää töihin täällä rannikolla. Aamulla, piti olla puoli yhdeksän paikalla, ja olinhan minä, ehkä hiukan etukäteenkin, koska en osannut arvioida aikaa, en edellisenä päivänä edes tiennyt mihin suuntaan auton keula pitää suunnata että pääsen työpaikalleni, onneksi siskoni tiesi ja työpaikka löytyi. En ollut ikinä ennen käynyt kyseisellä paikkakunnalla. Jännitti, piti olla ajoissa, olisi noloa myöhästyä ensimmäisenä päivänä koska ei löytänyt töihin :D. Varsinkin nyt naurattaa, kyseessä on niin pieni paikka, ja myymäläkin löytyisi vaikka silmät ummessa ! Niin siinä se sitten oli, soitin vielä että tulevat avaamaan oven, ja tulihan sieltä joku, se joku olikin sitten Sami. En voi sanoa että olisin ajatellut että kappas siinäpä minulle hyvä mies, minua lähinnä vaan pelotti, tuntui että kaikki olivat mukavia, ja ystävällisiä tuntui että olin tervetullut. Tuntui mukavalta ajatella tulevaa kesää siinä myymälässä. En olisi osannut arvataa että vuoden päästä samana päivänä kaikki on niin toisin.
Olemme tänään virallisesti poikien kanssa muuttaneet Samin luokse. Olemmehan toki täällä jo kohta kaksi kuukautta olleet, mutta virallinen osoitteen muutos tuli voimaan tänä päivänä. En ikinä olisi uskonut vuosi sitten että elämä voi olla näin mallillaan, että kaikki tuntuukin turvalliselta ja tulevaisuus valosalta. Minulla on käynyt valtava onni elämässäni, minä tapasin sen ihmisen joka minun pitikin tavata, juuri sellaiseen aikaan että se oli kummallekkin oikea. Minä sain tulevaisuuden takaisin, sain takaisin uskalluksen haaveisiin ja unelmiin, sain takaisin elämän.
Olen taas miettinyt miten oikein onkaan puhua vuoden suruajasta. Ei se suru katoa senkään jälkeen, mutta vuodessa ehtii keräämään iloisia muistoja, iloisia päivämääriä ja iloisia hetkiä. Enää erilaisiin merkkipäiviin ei niin voimakkaana vaikutakkaan suru ja ikävä vaan myös ilo ja onni. Vuosi on liian lyhyt aika unohtaa, koko elämä on, mutta vuoden aikana oppii hyväksymään paremmin ja voi taas antaa mahdollisuuden elämälle. Aika parantaa, hitaasti mutta varmasti. Minun onnellinen merkkipäiväni on 1.6. siihen ei liity surua, ikävää eikä pelkoa vaan toivoa ja iloa. Toivon jokaiselle menetyksen kokeneelle ainakin yhden iloinpäivän, toivon niitä satoja mutta yhdestä on hyvä lähteä rakentamaan hiukan iloisempaa almanakkaa.
Ihanaa alkavaa kesää jokaiselle kanssakulkijalle ja ihanaa lomareissua Jennille ja perheelle, samoin mukaan matkaavalle Sannalle perheineen, onnea ylioppilaille ja valmistuneille, onnea sinulle joka pääsit luokaltasi rimaa hipoen ja sinulle joka olit luokkasi paras. Onnea sinullekkin joka et ehkä selvittänytkään luokkaasi, nyt saat kaksi kuukautta nauttia kesästä ja jatkaa ensisyksynä uudella innolla. NAUTITAAN KESÄSTÄ satoi tai paistoi !
Kesälle , kippis ja elämälle myös !
