Minulla oli oikein mukava Juhannus viimevuonna. Helpompi kuin olisin itse osannut aavistella. Selvisin lievällä alakuloisuudella ja muutamalla itkulla. Nautin kesäillasta rakkaitteni kanssa, nauroin mahani kipeäksi, ja myös muisteltiin Jannea. Pääosin tunnelma oli iloinen ja hyvä. Ikävä tuli kovana juhannuspäivänä, mutta siitäkin selvisin. Pelkäsin pahinta, selvisin vähemmällä. Ehkä silloin jo oli toivo jostakin paremmasta elämästä kasvamassa, ehkä silloin yöttömänä yönä, merelle katsellessa, jokin sydämmessä kertoi, sinä selviät ja elämä jatkuu, silloin jo läheisten ympäröimänä nuotiolla tiesin, että jokainen heistä on valmis kiskomaan minut pinnalle jos alan uudelleen upota. Ja upposinhan minä, vielä monta kertaa ennen kun olen selvinnyt tähän päivään. Pelkäsin, ikävöin ja olin onneton, monesti kuluneen vuoden aikana, ja aina joku kiskoi minut pinnalle ja opin itsekkin "uimaan". Ensimmäiset vahvat muistikuvat Jannen kuoleman jälkeisestä ajasta ajoittuu juuri Juhannukelle. Hajannaisia muistikuvia on ennen sitäkin, koko keväältä, mutta oikeastaan juhannukselta alkaa muisti olla parempi. Tuntuu että paraneminen jos sitä niin voi kuvata, alkoi juuri Juhannukselta.
Tämä Juhannus on aivan toisenlainen. Minä odotan sitä todella innolla. Mökin remontti on saatu kokonaan päätökseen, voidaan keskittyä miettimään mitä pihalle tehdään. Kaksi talvea on kaikkea laitettu kuntoon, nyt kaikki on nättiä, ja ehjää ja kaunista, jopa vanha jalasmökki on saanut uuden ilmeen ja siellä voi yöpyä. Jokapaikassa on kaunista, ja kaikkein kaunein on maisema ja meri, merenrannalla rauhoittuu. Illalla nuotiota katsellessa voi nauttia elämästä ja tyhjentää mielensä. Ihanaa mökkikesä alkaa juhannuksesta virallisesti, vaikka siellä onkin tullut oltua jo pitkin kevättä. Toivomme siis lämmintä kesää.
Tänä Juhannuksena meitä suuntaa mökille minun pereheestäni neljän sijaan viisi. Minä en menekkään
tällä kertaa yksin, minä saan Samin mukaan. Minulla on joku erityisen läheinen ihminen viettämässä Juhannusyötä kanssani, joku jonka vieressä voin olla, joku jota Rakastan. Minä olen nauttinut siitä että olen saanut taas suunnitella Juhannuksen ostoksia jonkun kanssa, joka miettii mitä meidän perhe tarvitsee, jonkun kanssa joka haluaa paistaa muurinpohja lettuja kanssani, joka suunnittelee lasten lounaan makkarakeiton tekoa, jonkun kanssa joka auttaa, jakaa ja miettii. Miten tärkeää sellainen on juuri minulle, minusta ei olisi yksin elämään, vaikka jotkut siitä nauttivatkin. Se ei vaan ole minua varten, minä tarvitsen rinnalleni ihmisen jota Rakastan ja joka rakastaa minua. Silloin vasta pystyn täydellisesti nauttimaan elämästä minua varten on elämä jonka voin jakaa toisen ihmisen kanssa.
Olen miettinyt monena iltana miten onnekas olen. Miten on voinut käydä kaiken jälkeen niin että löysin Samin, miten sattuma tai kohtalo ohjasi elämämme niin että törmäsimme. Miten omat ja Samin tekemät valinnat aikanaan ovat kaikki vaikuttaneet siihen että juuri me tapasimme. Haluan luottaa edelleen siihen että kaikella on tarkoituksensa. Meidän tapaamisemme ei olisi voinut sattua parempaan aikaan, se sattui juuri silloin kun meidän pitikin tavata. Kaikkien sattumien summa on se että 1.6.12 me tapasimme työpaikkamme ovella ensimmäistä kertaa elämässämme ja 1.6.13 menimme kihloihin yhteisessä kodissamme. Kaikki ei vaan voi olla sattumaa, ja jos on kannattaa minun vahvasti harkita lottoamista, yhtä todennäköistä tai ehkä todennäköisempääkin on voittaa lotossa. Jokatapauksessa tänä viikonloppuna vietämme ensimmäisen yhteisen Juhannuksen, joka on vaan yksi monista tulevista Juhannuksista. Tänäkin Juhannuksena vietän juhlan rakkaitteni kanssa ja lähellä.
Sen olen ymmärtänyt viimeisen vuoden aikana että kun hätä on suurin, on apukin lähellä. Olen myös ymmärtänyt että joistain ihmisistä on luovuttava, olen ymmärtänyt että vain ne jotka oikeasti ovat ystäviäsi jäävät. Osa ei vaan kestä sitä mitä tapahtui, eikä sitä miten olen jatkanut elämääni. Mielestäni heillä on siihen oikeus. Kenenkään ei tarvitse olla väkisin ystävä jos tilanne on sellainen ettei siihen osaa suhtautua tai jos kokee ettei siihen muuten pysty. Edelleen voidaan olla kavereita, ja tuttuja. Moikata jos joskus nähdään, vaihdetaan muutama sana ja jatketaan elämää. Koko maailman kanssa ei voi tai tarvitse jakaa elämäänsä, ei kenenkään tarvitse. Oikeat ystävät hyväksyvät myös valintasi, ja ovat tukenasi. Heitä ei ole kovinkaan paljon mutta he ovatkin ne jotka jäävät koko loppu elämäksi. Minä olen ollut onnekas myös ystävien suhteen. Minulla on kuitenkin enemmän kuin yksi ihminen jota voin kutsua todelliseksi ystäväksi ja minulla on perhe. Minä en jäänyt yksin ja tiedän että en tule koskaan jäämäänkään.
Toivotan sinulle olet sitten Rakas, Ystävä, Kaveri tai naamatuttu tai kanssakulkijani täällä jota en ehkä edes tunne, oikein ihanaa Juhannusta ja kesää. Nautitaan elämästä, kesäsateesta, auringosta, grillauksesta. Nautitaan ystävien seurasta ja ollaan onnellisia. Elämä jatkuu edelleen.
Mökin maisemissa pääsiäisen aikoihin 2013
Mökin maisemat toukokuussa 2013
