Koko viikon on ollut Joulujärjestelyjä, ja mun lista on ollut pettämätön. Hommat on tullut hoidettua, stressistä ei tietoakaan ja ystävä lapsineenkin on piipahtanut kylässä. Aika hieno Joulunalusviikko mulla, uskokaapa vaan.
Miltä tuntuu olla rakastettu, huomaako sitä jostakin? Minä olen huomannut sen, huomaan että jokin minussa itsessäni tietää asian olevan niin. Olo on rauhallinen, ja tuntuu hyvältä. Jaksaa touhuta asioita joita ei ikinä kuvitellutkaan tekevänsä. Olen pitänyt itseäni aina huonona kotitalous ihmisenä. Hössötän kyllä Joulua koristeineen, kynttilöineen, tunnelmineen, MUTTA mitä tulee valmisteluihin, niissä en koskaan ole ollut hyvä. Kaikki on vähän puolitiessä, ostan valmista, ja viimetipassa, tuntuu etten osaa enkä ehdi enkä pysty. VÄÄRIN, tänä Jouluna olen huomannut että minähän osaan mitä vaan, kun vaan haluan, ja intoa riittää. Olen huomannut että "oikein pidettynä" minusta on kuoriutunut varsinainen emäntä. Sellainen joka yllättää itsenikin. On mukava laittaa kun kuulee, kiva kun teit, tämä on hyvää, oletpa ollut reipas. Eikö olekkin hassua, jotenkin se kannustus ja tuki ja se että arvostetaan auttaa kauhean paljon jaksamaan ja tekemään. Edelleen ostan osan valmiina, enkä edes koe siitä syyllisyyttä, kuitenkin meillä on itse tehtyä saaristolaislimppua, marinoituja sipuleita, salaatinkastiketta... osaan minäkin jotakin ja on hauska tehdä.
Joulun aika on haikeuden aikaa. On paljon surullisia Joululauluja, jotka kertovan menetetystä rakkaasta, äidistä, isästä, lapsesta , puolisosta. Huomaan että ne laulut tekevät minutkin surulliseksi. En voi olla ajattelematta Jannea, miettimättä missä hän nyt on. Minä uskon että Janne on jossain, mihin me kaikki menemme, silti joskus mietin mitä jos ei olekkaan, ja se tuntuu surulliselta. En kuitenkaan ajattele niin, Jannella on hyvä olla ja hän on onnellinen koska näkee että meilläkin on hyvä olla. Ystäväni kirjoitti, " Jouluna kaikki tunteet ovat suurempia. Niin ilot kuin surutkin" Minun mielestäni se oli aika hienosti sanottu. Niin ne ovat, Joulu käy sydämiin syvälle ja tunteet ovat vahvoja. Siksi myös ikävä on vahvempi ja toisaalta taas olen onneni kukkuloilla. Ihmisen mieli on aika hieno, olisi kurja olla ilman kaikkia näitä tunteita, iloa, surua, onnea, epätoivoa ja rakkautta, sekä kaikkia muita tunteita. Tunteet ovat elämän mauste, ilman niitä olisi aika tylsää.
Minä olen saanut hyvän elämän, Rakkaan ihmisen rinnalleni, onnelliset päivät seuraavat toisiaan, ja varmuus siitä että tätä ei viedä minulta pois lisääntyy. Meillä sanotaan, kiitos, Rakastan Sinua ja ehkä se kaikkein tärkein Anteeksi, kuuluu myös sanoihin joita käytämme. Pojilleni haluaisin opettaa juuri nämä kolme asiaa. Niillä pärjää elämässä pitkälle, lisäksi haluaisin että he oppivat antamaan anteeksi, en tiedä kumpi on vaikeampaa sanoa anteeksi ja tarkoittaa sitä vai antaa anteeksi. Vaikeita asioita aikuisellekkin. Mielestäni Rakkaus tuntuu siltä että voi olla oma itsensä, luottaa Rakkaaseensa ja uskaltaa olla erimieltä, sekä luottamusta siihen että riita ei ole lopullinen. Uskallusta siis myös riidellä.
Minä tiedän että Rakkaus tuntuu perhosina mahassa ja hymynä huulilla. Minä tiedän että olen rakastettu ja minua rakastetaan. Minulla on hyvä onnellinen elämä. Olen saanut paljon. Rauhallista joulun odotusta teille kaikille lukijoille. Huomaatteko, olen päässyt todella pitkälle elämässä, sitten maaliskuun 2012.