Onnellinen minä !

Jotain mukavaa ja positiivista tähän kuuhun. Se kamala päivä meni jo, ja hyvä niin!! Oli ehkä vaikeampi virallinen päivä kun viimevuonna, mutta selvisin mallikkaasti. En ehkä itkuitta, mutta ei kai sitä kukaan odotakkaan. Olen taas yhden vuoden vahvempi ihminen ja nainen.En voi kuitenkaan sanoa että olen taas selvinnyt yhdestä vuodesta. Minun vuodessani ei ollut mitään selviämistä, minulla oli hieno vuosi, ja nautin siitä ja olen onnellinen että sain sen elää. Viimevuonna tapahtui kaikkea kivaa, ja mahtavaa. Tänävuonna tapahtuu myös. Jokavuosi tapahtuu, jos vaan näkee asiat onnellisuuden kautta. Jotain hyvää tapahtuu aina, on se miten pientä tahansa. Olisi hyvä miettiä joka päivä edes yksi iloinen asia, parantaa mieltä ja vähentää ryppyjä. Minun iloinen asiani on tänään: NÄIN JÄÄTELÖKIOSKIN, se ei ollut vielä auki, mutta siinä se nökötti samassa paikassa kuin viimekesänä. Se on nyt sitten virallisesti kevät kun jäätelökin tulee katukuvaan, ihan mahtavaa!!

Minun siskoni Jenni, on valmistunut musiikin aineopettajaksi. Olen ylpeä hänestä! Kävin eilen heidän ryhmänsä päätöskonsertissa, ja oli aika mahtavaa. Toinen toistaan parempia kappaleita, ja kaikki aivan erilaisia. Nautin todella, ja aika kului kuin siivillä. Olisi voinut kuunnella lisääkin. Onnea Jenni, vielä kerran!! Siellä istuessani äidin ja toisen siskoni Riikan välissä mietin elämääni. Tässä minä nyt olen, pääsin siskoni konserttiin, asun lähellä kaikkia näitä ihmisiä, voin tavata heidät koska tahansa, ihan mahtavaa! Syy miksi muutin Raumalle on edelleen surullinen, se kaikki mitä tapahtui oli väärin ja liian aikaisin, mutta siitä seurasi minulle ja perheelleni paljon hyvää. Sain mahdollisuuden tähän mitä minulla on nyt. Jos en ihan sataa kertaa ole sitä vielä sanonut niin sanon nyt, olen valtavan onnellinen että muutin tänne. Ehkä tämän uuden elämäni ensimmäinen loistava päätös. Sen jälkeen olen tehnyt paljon muitakin loistavia päätöksiä, luonnollisesti, mutta tämä oli ensimmäinen. Olen tehnyt ehkä huonojakin päätöksiä, mutta ne kuuluvat elämään. Tärkeimmät päätökseni ovat kuitenkin loistavia, ja sen takia minun on nyt hyvä olla ja elää.

Niin Sami, hän ansaitsee oman kiitoksensa. Olisin varmasti jossakin hullujen huoneella lepositeisiin kahlittuna ilman häntä. En varmasti olisi selvinnyt arjesta näin hyvin, enkä surutyöstäni ilman Samia. Eilen Jonni soitti kun olin matkalla Turkuun, että mopoauton kanssa on ongelmia, miten minä voisin auttaa, heti iski paniikki, en ole paikalla. Myöhemmin kyllä mietin etten olisi voinut auttaa vaikka olisinkin ollut paikalla. Sami oli Jerryn harkoissa ja Jaska oli mukana, tottakai kun minä olin reissussa. Hän siis hoiti molemmat pienet pojat, ja harkkojen jälkeen auttoi Jonnia mopoauton kanssa, ja hoiti pojat nukkumaan... Olin hämilläni tästä ajatuksesta. Minä olen konsertissa ja se on ihan ok, joku muu huolehtii arkisista asioista sinäaikana. Mietin myös että jos en olisi lähtenyt Raumalle, emme ehkä koskaan olisi tavanneet. Jotenkin vahvasti tuntuu siltä että näin piti tapahtua, minun piti lähteä, meidän piti tavata, kaikella on tarkoitus, niillä vaikeillakin asioilla, hyväksyi ne tai ei, niillä on tarkoitus. Jokaisella elämällä on tarkoitus.

Nyt minä odotan kevättä ja kesää ! Alan bongailla muitakin "muuttolintuja" kun jädekioskin, kukkia, perhosia, itikoita (yök) ja iloisempia ilmeitä ihmisten kasvoilla, kaikista poliittisista päätöksistä huolimatta. Toivoa, uskoa ja rakkautta <3 sitä kaikkea mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Toivoa teille tällepäivälle, uskoa huomiseen ja rakkautta jokaiseen hetkeen. Höpö höpö kirjoitus, onnelliselta ihmiseltä.

Yllä Jerry alla Jaska jädellä viimekesänä.