maanantai 13. toukokuuta 2013

Ajatuksia äitinä olemisesta ja toisenlaisista perheistä !

Oli toinen äitienpäivä Jannen kuoleman jälkeen. Oli aikatavalla erilainen olo kun viimevuonna tähän aikaan. Aurinko paistoi, edellinen ilta oli mukava. Oli juustoja, viiniä, mukavaa seuraa, naurua ja iloa. Oli perhe ilta, Jonni vietti aikaa minun ja Samin kanssa hymyssä suin sai mennä nukkumaan ja herätä aamulla äitienpäivä onnitteluihin. Sain kahvin ja leivän sänkyyn, sain nukkua pitkään, käytiin syömässä ulkona, äitini oli mukana ja Samin äiti ja isä ja joitain Samin sukulaisia. Oli ihana ilma ja iltapäivä oltiin vaan ja nautittiin kelistä ja elämästä.

Mietin illalla miten hyvä minulla on olla. Miten onnellinen kuitenkin olen nyt, miten kaikki kuitenkin järjestyi. Mietin niitä äitejä ja isiä jotka heräsivät äitienpäivä aamuun ensimmäistä kertaa leskenä, ilman rakasta vierellä ja niitä pareja jotka eivät halusta huolimatta ole saaneet omaa lasta. Illalla minulla oli kaiken onnen keskellä ahdistunut olo, pelotti että entä jos menetän nyt tämän kaiken minkä olen saanut. En kestäisi sitä. Ajatukset niistä perheistä joissa on se "erilainen äitienpäivä" saivat minut hieman herkistymään. Toivon että oma menetykseni tekee minusta empaattisemman ihmisen, ainakin vielä osasin samaistua heihin. Tuntui surulliselta että niitä erilaisia perheitä on paljon. Viimevuonna en osannut ajatella heitä, olin vain minä ja minun perheeni, nyt mietin miten raskas päivä tämä voi olla monelle lapsettomalle, vuosi toisensa jälkeen. Miten raskas miehelle joka kaipaa vaimoaan, lastensa äitiä, miten raskas jollekkin joka herää aamuun ilman lasten isää. Meitä on moneen junaan, eikä kenenkään suru ja murhe ole ainutlaatuinen. Jossain on joku sinun kaltaisesi ja jossain on joku joka on jo pidemmällä elämässä, joku joka näyttää mallia, kaikesta voi selvitä. 

Minä olen äiti, en ehkä naistenlehtien säteilevä, kaunis, kotiaan laittava ja leipova äiti, mutta olen ÄITI. Olen halunnut ja saanut lapsilleni parasta ja haluan edelleen . Teen kaikkeni lasteni eteen, ja silti joskus väsähdän. Saatan tiuskia, ja kiukutella kun neljävuotiaani tekee samoin. Saatan kääntyä kannoillani ja tömistää kantapäät kopisten paikalta, kuten viisivuotiaani. En ole jatkuvasti säteilevä, aurinkoinen ja lämmin, mutta rakastan lapsiani eniten maailmassa ja olen onnellinen heistä. Olen realisti äiti, jonka lapsella saattaa olla ruohonvihreää housuissa ja jonka lapset saattavat joskus syödä einesruokaa, mutta silti olen ÄITI joka välittää ja haluaa peitellä lapset iltaisin sänkyyn. Kertoa että rakastaa ja näytän sen. Rakastan lapsiani <3 !

Minulla oli mahtava äitienpäivä, tunsin että minua rakastetaan ja minusta välitetään. Suuri kiitos siitä kuuluu Samille, hän ei ole koskaan ennen ollut vastaavassa tilanteessa, ja kuitenkin hän järjesti minulle ihanan päivän ja viikonlopun. Voin vaan olla onnellinen siitä mitä elämä on minulle viimeaikoina tarjonnut ja mitä olen saanut. Minä olen rakastunut, minulla on kaikki asiat hyvin ja joka päivä huomaan että se mikä oli hyvin voi olla vielä paremminkin. Olen löytänyt vierelleni toisen samanlaisen ihmisen, ja saanut uudestaan kokea miltä tuntuu kun on hyvä olla. Minulla oli hyvä äitienpäivä <3 ! Minulla on hyvä elämä.


Äitienpäivänä kuuluu ottaa rennosti. Minä, Fresita ja aurinko :D !