Syntymäpäivä ajatuksia ja mietteitä.

Eilen oli toukokuun toinen päivä. Janne olisi täyttänyt 36 vuotta. Mietin paljon eilen ja toissailtana Jannea ja sitä miten nuori Janne oli. Suretti taas se mitä kaikkea Janne on menettänyt. Lähinnä ajattelin poikia jotka ovat aloittelemassa jalkapalloa, Jerryä joka odottaa eskaripäätöstä ja Jaskaa joka ei malttaisi odottaa maanantaisia synttäreitään. Tästä kaikesta Janne olisi pitänyt. Haluan kuitenkin uskoa että jossain Janne on ja sieltä jostain hän näkee poikansa ja minut. Olen varma että Janne on iloinen siitä miten meidän elämä on järjestynyt kaikesta huolimatta. Janne oli iloinen ihminen joka toivoi pojilleen vaan parasta mahdollista, uskon vahvasti että sitä parasta mahdollista hän haluaisi ja haluaa edelleen. Ajattelisin että paras mahdollinen tarkoittaa normaalia turvallista arkea, sitä mitä pojilla nyt on. Sääntöjä , rajoja ja paljon rakkautta ja syliä. Uskon että tätä Jannekin pojilleen toivoisi.

Minun oli myös ikävä. Iski tunne että antaisin melkein mitä vaan jos saisin kerran vielä halata. Muistin viimeisen suukon otsalle, hautajaisaamuna, miten Janne makasi niin rauhallisena ja tyhjänä arkussaan, ja miten arkun kansi lopullisesti suljettiin. Muisitin ihan hassuja asioita. Samalla kuitenkin mietin että muistin ne hetket jolloin minun oli päästettävä menemään. Muistin jostain syystä sen tarkasti miten arkun kansi kierrettiin kiinni. Muistin suukon antaessani miettineeni, että tämä on viimeinen kerta, muistin sanoneeni "Hyvää matkaa Rakas" muistin hautajaiset, lähes kokonaan, muistin papin sanat, muistin ihmiset arkulla, muistin Japen pitäneen kädestäni kiinni, muistin kaiken. Mistä nämä muistot tulivat, vielä vuoden jälkeen juuri nyt? En muistanut hautajaisista mitään, muistin vaan valokuvat, nyt muistot palasivat. Tuntui kuin Janne olisi sanonut, silloin sinä päästit irti, silloin sinun kuului tehdä niin. Minulle tuli hyvä olo. Kuin lämmin aalto olisi tullut lävitseni. Minä päästin irti, en unohtanut, mutta annoin mennä. Vihdoinkin annoin itselleni luvan päästää menemään, vuosi hautajaisten jälkeen, Jannen syntymäpäivä aattoiltana minä tajusin, että voin irrottaa. Ja minä irrotin, Janne muuttui hyvin rakkaaksi muistoksi, kuviksi ja ajatuksi mielessäni. Janne ei enää "hallitse elämääni" yhtä vahvasti. Hän on jotain hyvää ja rakasta joka minulle tapahtui elämäni matkalla, en ikinä unohda häntä, mutta minä pystyn päästämään irti.

Tänä aamuna tein sen, virallisen osoitteen muutoksen. Kesäkuun alusta asti asumme siis virallisesti Samin kanssa samassa osoitteessa. Hassua muuten, viimevuonna kesäkuun alussa asuin virallisesti Raumalla, ja nyt osoitteeni taas muuttuu, myös poikien osoite. Meistä tulee virallisesti perhe. Tuntuu hyvälle. Tuntuu uudelle alulle ja elämälle. Toivon sydämmessäni, että tämä on viimeinen kerta kun alotan alusta, että kenellekkään rakkaalle ei ikinä tapahdu mitään pahaa. Uskon ja luotan tulevaan, on pakko luottaa, että olen ristini jo kantanut ja tulevaisuudessa on vain hyviä asioita. Kuitenkin jos käy niin ettei ole, tiedän että tulevaisuudessa en ole kohtaamassa yksin niitä huonoja asioita. Näin yöllä unta siitä että Samia ei enää ole elämässämme, että yhtäkkiä häntä ei kiinnostakkaan. Muistan ahdistuksen unessani, muistan että olin itkun partaalla kun herästin. Tajusin että pelkään kovasti edelleen menettämistä, kaikesta huolimatta. Toisaalta tunne menettämisen pelosta vahvistaa sitä tietoa miten kovasti häntä rakastan. En saa antaa pelon hallita, ja yöllä jos painajaiset tulevat, voin aina kääntyä Samin puoleen ja käpertyä kainaloon ja huomata että uni on unta, todellisuus on toista.

Vihdoinkin kesä tulee <3 ! Tänään on aurinkoinen aamu ja päivä. Minulla on iltavuoro ja aamu aikaa touhuta kotona. Nautin elämästäni, kodistani, perheestäni, siitä että sisko asuu samassa kaupungissa, siitä että esikoiseni nauraa valokuvissa, siitä että kaikki on hyvin.



Kuva on otettu 27.2.2012 pojat ja iskä paistamassa makkaraa. Iloisia muistoja.



Pojat pääsiäisenä 2013 iloisina, tämäkin on hyvä muisto <3

Ihanaa loppuviikkoa teille kaikille. Minulla on huomenna juhlat. Menen siskoni ja hänen miehensä 10v hääpäivä bileisiin :) ! Odotan sitä kovasti. Pitäkää huolta toisistanne!