Minulla ei ole mitään sanottavaa, ei ole kovaa tarvetta kirjoittaa pahaaoloa ja ikävää ulos. Ei itketä kovinkaan usein, ja elämä tuntuu normaalilta elämältä. SYKSY on lempi vuodenaikani, kuten on myös TALVI, KEVÄT ja KESÄ. Kaikissa vuodenajoissa on jotakin hienoa, jotakin jonka takia kannattaa olla iloinen. Syksyn värit ovat mahtavat, lämpimän aurinkoisen päivän jälkeen tulee kirpeä kuulas ilta, kynttilöitä ja villapaitoja. Ihanaa syksy elämää. Kuunnella sateen rummutusta peltikattoon, ja maata sohvalla hyvän kirjan kanssa, ihan vaan olla, luvan kanssa. Mikäs sen mukavampaa. Uskoisin että siitä huolimatta, että rakastan aurinkoa ja lämpöä, olen syksyn lapsi, onhan syntymäpäivänikin syksyllä. Minulle syksy tarkoittaa uuden alkua, paluuta arkeen, uusia mahdollisuuksia, kaikkea hienoa. En sure tulevaa talvea ja loskaisia teitä, ne tulevat ajallaan, ja niissäkin päivissä on omat hienot hetkensä. Ei ehkä ulkona, mutta kotona, sisällä lämpimässä, takkatulen ääressä.
Meidän elämä on muuttunut paljon, kaksivuotta sitten elettiin Jannen viimeisiä kuukausia, vaikka ei siitä tiedettykkään, ja onneksi ei tiedetty. Otimme syksyn ja talven vastaan Päiviönsaaren kodissamme ja etsiskelimme omakotitaloa jossa olisi kiva piha ja ympäristö, elimme normaalia elämää. Vuosi sitten olimme Samin kanssa päättäneet vähän aiemmin kokeilla olisiko meistä tähän, yhdessä elämään. Asuin omassa kauniissa rivitaloasunnossani Raumalla jossa Sami oli kokoajan useammin ja useammin yötä, päiviä ja viikkoja, vuosisitten en olisi uskonut että tästä tulee jotain näin hienoa. Vuosi sitten itkin jatkuvasti, pelotti, oli ikävä ja kaipasin. Tunsin ristiriitaisia tunteita, uusia tunteita, kaikki oli sekaisin mielessä ja sydämessä. Siitä on vasta vuosi, vai jo vuosi. Vasta kaksi vuotta vai jo kaksi vuotta?
Nyt istun yhteisen kotimme keittiössä. Minulla on vapaapäivä, eikä ole kiire mihinkään. Sami lähti jo töihin ja Jerry eskariin. Jonni on potilaana kotona, se iki-ihana syysflunssa kun taas jyllää ja Jaska saa pitää vapaapäivän tarhasta. Aurinko paistaa ikkunasta sisään, on luvattu lämmin päivä ja viikonloppu. Aika hienoa elämää. Tuntuu hyvältä, minun elämäni, poikien elämä. Olen taas ruvennut lenkkeilemään ja juoksemaan, minulla on voimia sellaiseen. Tuntuu kivalta. Koulu on alkanut ja toden totta vie mehut minusta, kova syksy koulun puolesta tulossa, olen huomannut että yhden moduulin kun saa suoritettua niin ei se siitä ainakaan helpotu. Vanhalla iällä opiskelun riemuja. Monesti olen kahden viikon aikana jo epäillyt että onko minusta tähän, pystynkö, ehdinkö, tai jaksanko. Joka aamu kuitenkin lähden innolla uuteen koulupäivään, tätä minä haluan ja työhön sairaanhoitajana ei ole muuta reittiä, kouluun on mentävä ja se on käytävä. Miten helppoa olisikaan hakeutua takaisin kaupan alalle, mutta ei joku pieni masokisti sisälläni sanoo "ei, sinä et luovuta" !
Olen onnistunut, minä olen saanut jätettyä Jannen kuoleman osaksi elämääni, minä en elä kuoleman kautta. Leskeys ei ole identiteettini, vaan jotakin mitä minulle tapahtui. Aika ei vie pois surua, eikä se saa asioita muuttumaan niin että ne tuntuisivat oikeutetuilta, mutta aika on toiminut minun kohdalla parantavasti. En ole katkeroitunut tai jäänyt vellomaan surussa. Kun katson Jannen kuvaa hyllyssä, hymyilen, hymy saattaa olla surumielinen ja sydämmessä tuntuu pisto. Minä kuitenkin olen päässyt tässä asiassa niskanpäälle. Vuodessa on tapahtunut ihmeitä, vai voiko sanoa että vuodessa on tapahtunut ihme, SAMI. Sami oli minun ihmeeni, kuuntelija muuttui joksikin muuksi, jotain tapahtui, jotain mitä pitikin tapahtua ja elmämänhaluni palasi. Minulla on perhe, minä tunnen oloni turvalliseksi, ja minä olen päättömästi Rakastunut ja jokapäivä Rakastun hiukan lisää. Voiko onnesta itkeä, kyllä voi, minä itkin muutama yö sitten. Heräsin yöllä, uni ei tullut, aloin miettimään mistä on tultu ja mihin päästy, ja minä itkin onnesta, ensimmäisen kerran Jannen kuoleman jälkeen tunsin itseni onnelliseksi, minun oli hyvä olla ja on hyvä olla.
Toivon että sinulla siellä on hyvä olla, toivon että olet onnellinen. Olet kuka tahansa, en halua että elämäsi olisi surun ja murheen täyttämä. Tiedän että jollakulla näin on, mutta toivon että jos elät surun ja huolen keskellä, sinulla olisi joku joka auttaa, kuka tahansa. Yritetään etsiä onnea arjesta, jokaisessa hetkessä ja päivässä on jotakin hyvää. Mukavaa viikonloppua !
Ilman sinua! Miksi sinä lähdit ja minä jäin? Tiesit kyllä että halusin lähteä ensin, sillä minulle ei ollut milloinkaan epäselvää miten kehnosti kestäisin arkea ilman sinua, koko elämää ilman sinua. Etkö olisi voinut edes yhden ainoan kerran olla vähän vähemmän jääräpää ja kuunnella mitä minä sanoin?
