Asiat eivät häviä jos niistä vaietaan.

On tässä nyt ollut taas... koulu asioita kauheesti ja tenttiin lukemista. Ihanaa vielä ensi viikko koulua ja sitten alkaa käytännönharjoittelu. Kun harjoittelu on ohi on joululomakin ihan liki. Tänävuonna aioin todella lomailla, ja pojat saavat pitää kanssa hiukan pitemmän vapaan kuin mihin ovat tottuneet. Kokonaiset kolme viikkoa kotona. Melkoisen luksusta kyllä.

Hirmuisesti on tullut taas pohdittua tätä elämän kulkua. Tuntuu että jatkuvasti tapahtuu pahoja ja ikäviä asioita. Kolareita, onnettomuuksia, ihmiset väsyvät elämäänsä ja päättävät ottaa ohjat omiin käsiinsä. Kamala miten paljon surua omaisilla, ja miten pahaa oloa paljon. Ahdistavaa, mitä voisi tehdä? Kukaan kun ei tiedä minkä verran niitä päiviä kenelläkin on, joskus kaikki vaan loppuu. Toisinaan siihen pystyy varautumaan, toisinaan taas ei. Se mihin jokainen kuitenkin pystyy vaikuttamaan on oma elämä. Miten kohtelet itseäsi tai läheisiäsi, kannattaako riidellä ja vihata, kannattaako kuitenkin kertoa että rakastaa ennen kuin on myöhäistä. Unohtaa riidat ja antaa asioiden joihin ei voi vaikuttaa olla. Kauniita ajatuksia kukkaset ympärillä, mutta todellisessa elämässä ei niin "hyvää" ihmistä ole joka tähän pystyisi. Imiset riitelevät, tekevät virheitä, mutta ihmiset rakastavat ja tuntevat. Jotakin kuitenkin voi tehdä, omalle elämälleen ja läheistensä. Silloin kun pystyy tekemään hyvää niin ettei asiaa joudu ajattelemaan , se on mahtavaa.

Vein pojat tänään tarhaan aamulla. Ensin Jerryn toiselle osastolle ja sitten Jaskan toiselle. Kun lähdin kävelemään autoa kohti se iski. Kerrankin jokin mikä saikin tulla. Valtava hyvänolon tunne, tunne että välitetään, tunne että elämässä on kaikki hyvin. Niin kokonaisvaltaista hyvänolon aaltoa ei tule hirveän usein ja harvoin se pääsee noin yllättämään. Se kun voit hyvällä mielellä todeta, minulla on kaikki hienosti ja asiat kunnossa. Se kesti hetken, ja jätti jälkeensä hyvän mielen. Olen viimepäivinä surrut ja murehtinut joitakin asioita jotka tulevat vaivaamaan ehkä lopun elämäni, koska niitä ei voi enää selvittää ja aikanaan selvittäminen jäi kesken. Olen huomannut ylireagoivani, ja ahdistuvani tietyistä asioista "liian" helposti, olen ollut valtavan kriittinen ja vaativa itseltäni, mikään ei riitä ja kokoajan olen syyllistänyt itseäni, teen liian vähän, luen liian vähän, liikun liian vähän, syön liikaa, hermostun, huolehdin, ahdistun. Sitä minä olen tehny ja surrut. Miksi en voi vaan uskoa että minua Rakastetaan minuna, kaikkine vikoineni ja virheineni? Miksi annan menneiden asioiden vaivata nykyisyydessä. Syy on selvä, asiat jäivät selvittämättä, silloin ne vaivaavat. Mikään ei ole selvitetty ja poissa päiväjärjestyksestä, vaikka siitä ei puhuta, ja se "unohdetaan" . Se ei sillä tule selväksi. On opittava puhumaan kipeistäkin asioista, ne ovat juuri ne asiat jotka jäävät kalvamaan ja vaivaamaan, ne jotka vaikuttavat tulevaisuudessa. On myös annettava puhua , jos toinen haluaa, ei saa sanoa se tapahtui jo tai se meni jo, mihinkään ei saa jäädä vellomaan mutta aina on annettava mahdollisuus puhua. Sami antaa mahdollisuuden, ja jopa pyytää sitä. Minä en osaakkaan puhua, osaan kirjoittaa mutta en puhua, minun on opeteltava kertomaan myös kipeistä asioista, on ymmärrettävä että asiat selviävät puhumalla, asioista saa ja pitää puhua.

Jokatapauksessa tänä aamuna tapahtui jotakin, varmuus sisälläni kasvoi, minua rakastetaan oikeasti, minulla ja pojilla on taas turvallista, voin lopettaa murehtimisen, voin luottaa tulevaan. Yhdessä Samin kanssa meillä on edessä se tavallinen turvallinen elämä  ja mitä muuta sitä voisi toivoa. Minulla alkoi tänään kolmen päivän vapaa. Osa menee tenttiin lukiessa, mutta lauantaina on jotain ekstraa. Lähden Turkuun, ihanaisten naisten kanssa pienelle aivojen tyhjennys reissulle. Minä olen alkanut elämään tavallista elämää, sen ihmisen rinnalla jota Rakastan ja joka Rakastaa minua. On apuna poikien kanssa ja osallistuu täydestä sydämestään kaikkeen. Minulla on asiat hienosti ja nautin siitä. Tulee romahduksia ja itkuja ja ahdstusta, mutta eikö jokaiselle tule? Kuitenkin sateen jälkeen paistaa aurinko ja minun aurinkoni on perheeni. Ihanat pojat ja Sami. Nautinnollista viikonloppua ihan jokaiselle. Muistakaa hetken joka päivä olla onnellisia ja nauttia. Muistakaa elää tätä ainutlaatuista elämäänne . Halauksia päiväänne ja enkeleitä matkaan.