Joskus hiljaisuuskaan ei ole hankalaa, jos on ystävän seurassa.

Odotan että takassa hiillos hiipuu, ja saan pellin kiinni ettei lämpö karkaa. Kaikki nukkuvat, ulkona tuulee ja on pimeä syksyinen yö. Sisällä on lämmin, niin kotona kuin sydämessäkin. Hyvä olla, uni painaa, mutta kohta sekin saa tulla. Ihan hetken valvon vielä ja sitten on aika mennä nukkumaan.

Ystävä tulee kylään. Ajaa useamman tunnin matkan Itä-Suomesta rannikolle. Lapset kyydissä, huonossa kelissä, pysähtymättä. Minun ystäväni tulee. On ollut jo ikävä, ja on vaikka hän on läsnä. Tiedän että pian on taas aika erota, nähdään taas, mutta koska. Olen kuitenkin huomannut, tämä ystävä tulee, on tullut jo monta kertaa ja tulee vastakin. Joka kerta kun hän saapuu, täyttää hän kotini naurulla ja ilolla ja rennolla yhdessä ololla. Edes hiljaisuus ei ole vaivaantunutta. Siinä hän on, minun ystäväni, me voimme olla myös hiljaa yhdessä. Rakastan häntä hirveästi ja tarvitsen. Hän on se joku joka tietää tyhmimmät virheeni, parhaimmat ilon hetkeni, suurimmat suoni ja helpoimmat hetkeni, ja siinä hän on vierellä iloisena ja nauravaisena. Joka kerta jättää aukon lähtiessään, mutta joka kerta se on helpompaa. Olenhan jo nähnyt, hän palaa aina, ja minä nään hänet uudelleen. Hän tulee, vaikkei heti ensikuussa, tai seuraavassa, mutta tulee, on tullut jo monesti ja tulee vastakin.

Tällä kertaa meillä oli tyttöjen (ja lasten) viikonloppu. Ystäväni mies joutui jäämään työhommiin Varkauteen ja Samilla oli menoa omien kaveriensa kanssa. Me ja neljä alamittaista ja yksi teini. Meillä on ollut mukavaa. Sillä ei ole merkitystä kuka komentaa kenenkin lasta ja kuka puhaltaa lapsen kipeään pipiin. Kuin yhtä suurta perhettä, ihanat lapset josta lähtee vähemmän ihanaa meteliä. Korvissa piippaa, koska nuo saadaan nukkumaan, naurattaa, hirvittävä meteli, ja siinä me istumme kahvikuppien kanssa pois sulkien metelin vierestämme ja juttelemme kuin missä tahansa kaupungin kahviossa. Sellaiseen me pystymme yhdessä. Maitopurkki kaatuu, kuka löi ketä ja kuka huutaa eikä osaa käyttäytyä, kieltoja ja kehoituksia leikkiä nätisti yhdessä. Mukava reissu HopLoppiin ja IKEAan, viikonloppu täynnä hyvää mieltä ja jaettuja iloja ja suruja. Illalla hetki kahdestaan, jutellaan, jutellaan jutellaan, ollaan onnellisia kumpikin, niin tässä hetkessä nyt kuin arkielämässäkin. Kaikki on hyvin kotona, ja kaikki on hyvin tässä yhdessä. Jos ei olisikaan, aina ei ole ollut, siinä me silti olisimme ja tekisimme parhaamme. Lasi viiniä ja juustolautanen pelastaa raskaan päivän hetki taas meille. Jutellaan lapsista ja elämästä, Voi kuinka rakastankaan tuota ihmistä.

Minulla on siis ollut mahtava viikonloppu, ihanan ihmisen kanssa. Minulla on ollut elämässäni todella paljon rankkoja asioita ja tapahtumia. Tiedän että ilman häntä en olisi tässä, moni on ollut tukena, harva on tässä nyt, eikä tarvitsekkaan, joskus polut johtavat erisuuntiin, mutta ei tämän ihmisen kanssa. Mitä enemmän aikaa kuluu sitä varmemmin kuljemme samaa polkua. Kun minulla on kurja olla, kun tuntuu että en selviä, minulla on YSTÄVÄ joka välittää ja josta minä välitän ja joka välittää minusta. Ystävä jonka kanssa on hyvä olla jonka kanssa saa olla oma itsensä. Toivottavasti jokaisella olisi elämässään edes yksi sellainen.

Kiitos Sani sinulle ystävyydestä, kiitos tästä viikonlopusta. Se meni taas liian nopeasti, mutta talvella taas nähdään ja sitä ennen meillä on puhelin ja netti. Olet Rakas ja olette kaikki, koko perhe. Ajakaa varovasti kotiin <3 ! Olen ylpeä että minulla on sellainen ystävä kuin sinä!