Bataattikeittoa ja kyyneleita, hyvää perjantaita !

Tänään on perjantai, ja vieläpä loistava sellainen. Ei mulla muunlaisia ole hetkeen ollutkaan. Olen käynyt Samin kanssa Tampereella kylpylöimässä ja syömässä hyvin, siskojen kanssa helsingissä syömässä ja hankkimassa nauruterapialla lisää vuosia. Tänään on perheen kesken illan viettoa ja huomenna mennään kummipojan ( 9v ) valmistamalle päivälliselle/illalliselle. Mun elämä on jotenkin niin mukavaa kokoajan että ihan välillä itkettää. Pisteenä iin päälle sain tänään tietää että Mikrobiologian uusinnasta tulikin kolmonen :) ! Siitä on hyvä alottaa viikonloppu. Jonnin viikko on ollut hyvä ja koulusta on tullut jopa positiivisia uutisiakin. Jotenkin tosi kivaa.. tavallista arki elämää pienin maustein.

Kävin Jenni-Siskon kanssa tänään aamupäivä lounaalla. Minä söin salaattia ja Jenni otti teen, koska oli jo koulussa syönyt. Juteltiin niitä näitä, sai kertoa Jonnin mukavia asioita ihmiselle joka osaa iloita kanssani, ja sitten tuli puhetta äidin tekemästä bataattikeitosta. Sisko sanoi että muistanko että Jannen kuoleman jälkeen söin vain bataattikeittoa. Ja KYLLÄ ihminen voi helposti elää kolme kuukautta bataattikeitolla, koska mikään muu ei mene kurkusta alas vaan alkaa oksettaa ja pala jää kurkkuun. Jenni sanoi että hänelle oli tullut valtava tunnetila, flash back jostain puskista, aivan huomaamatta ja siinä hän oli sitten itkeä pillittänyt ja syönyt tosi hyvää bataattikeittoa. Nyt se vähän nauratti, mutta vieläkin itketti... Tulin hyvälle mielelle. Hassulla tavalla... Jennikin kokee näitä takaumia menneisyydestä jotka iskevät ihan puskista. Se voi olla maku tai tuoksu, sana tai laulu, yhtäkkiä kaikki pysähtyy ja se mennyt tunne on käsinkosketeltava. Ihmisen muisti on merkillinen. Sitäkin enemmän tunsin yhteenkuuluvuutta, vastapäätä istui ihminen joka on minulle niin rakas ja tuttu, jolle voin kertoa asian kuin asian, ja joka tuntee surua kun minä suren ja joka osaa iloita kanssani. Aivan kuten minä hänen kanssaan. Joku joka on tutumpi kuin kukaan muu, joku jonka kanssa on jakanut saman huoneen vuosien ajan ja jonka kanssa on istunut auton takapenkillä ja kuunnellut Kake Randelinit ja Matit ja Tepot tottakai kasetti versiona, ja kaiken laista muutakin Suomi iskelmää koska sitä isä halusi kuunnella. Mietin että jos hänelle tapahtuisi jotain vastaavaa, tai oikeastaan en voi edes miettiä sitä, koska se aiheuttaa liian suurta ahdistusta ja ajatuksenakin on absurdi, ehkä sitä ajattelemalla saan pienen kuvan miltä siskoistani, äidistäni ja ystävistäni on tuntunut kun Janne kuoli. Miten epätoivoista on kun näkee että johonkuhun rakkaaseen sattuu niin kovasti ja tietää että ei voi mitään tehdä. Ei voi kun olla lähellä, ei ole sanoja eikä keinoja pelastaa toista kivulta , voi vaan pitää sylissä ja kertoa että joku päivä kaikki järjestyy. Ajatuksena kauhea, enkä sitä ajattelekkaan enää yhtään. Huomenna mennään heidän perheensä luokse kylään illalla ja saadaan olla yhdessä kaikki. Hienointa on että olen päässyt lähemmäksi omaa perhettäni, voin kyläillä ja tavataan useammin kuin ennen. Harvalla on näin mahtavat siskot ja perhe.

Tänään alkaa "Vain elämää"- Sarjan toinen tuotantokausi, mahtaako olla yhtä hyvä kuin edellinen? Ainakin annan sille mahdollisuuden :) ja odotan jo innolla. Nyt on aika laittaa sitä varten kuohari kylmenemään, hakea pojat kotiin ja antaa viikonlopun tulla. Arvatkaapa vaan miltä minun viikonloppuni tuntuu kun jokainen tiistai tuntuu lauantailta. IHANAA VIIKONLOPPUA JOKAISELLE! Tänään on pukeudu pinkkiin päivä, mietinkin että oliko mulla edes muun värisiä vaatteita :) ! Muistakaa hommata roosa-nauha ja pitää itsestänne huolta ihan jokainen!

Ällö onnellisena tänäänkin :) !