Voinko nukkua kevääseen?

Mietin eilen että kirjoitan kun on parempi mieli, kun on taas kivoja juttuja kerrottavana, kun ei itketä eikä masenna. Entäs jos ei ole.. Entäs jos vieläkin vaan itkettää, entäs jos piti ajaa pieni lenkki ennen kuin haki pojat kun itkuisena ei voinut mennä, entäs jos ei vaan lähde..? Haluan ajatella positiivisia asioita, niitä minulla on elämässäni tosi paljon tälläkin hetkellä, ja kerron niistäkin, mutta en nyt, edelleen on paha olla , on ikävä ja on väsymys. Vieläkin pyhät painavat vaikka ne ovat takana päin, vieläkin ahdistaa. Kiukuttaa itseäkin, toinen tällainen blogi peräkkäin, minulta joka haluan hakea kaikkea positiivista ja hyvää elämästä ja asioista, minulta joka kaivamalla yritän kaivaa sen esille. Minä en nyt vaan jaksa. Hoidan työni, haen pojat, hoidan pojat, hoidan kodin, enempää en jaksa, tuskin sitäkään, ja sitten itken, itken paljon ja jokapäivä, minä olen kamalan väsynyt ja minä haluaisin vaan mennä sänkyyn ja nukkua päivän, viikon, ehkä kuukauden, joulun yli, uudenvuoden yli, kevääseen, saisinko tehdä niin? Pelottaa , miten selviän kaikesta jouluhulinasta, miten selviän uudestavuodesta. Mitä tapahtuu jos en kuitenkaan selviäkkään, ja minun on luovutettava.. Sanon usein pojille "se ei ole vaihtoehto" nyt sanon itselleni, SE EI OLE VAIHTOEHTO, ei ole vaihtoehtoa etten seliväisi, etten jaksaisi, minun on selvittävä ja jaksettava, halusin tai en.Normaalisti kohauttaisin olkapäitä väsymykselle ja alkaisin hommiin, tehtävä on.. viimeaikoina en ole pystynyt tarttumaan toimeen, asiat jäävät tekemättä. Raivostuttavaa.. En tahdo olla tällainen, tahdon olla reipas ja vahva ja rohkea, mutta nyt en ole vaikka miten yritän.

Isänpäivä sitten meni, se meni ihan hyvin. Oli kivaa tekemistä, saatiin olla yhdessä kaikki. Selvisin hyvin. Illalla olo huononi.. miksi minä en voi laittaa aivoja off asennolle ja antaa olla, lopettaa ajattelu ja yksinkertaisesti olla vaan. Mutta en minä. Alan miettiä, pohtia ja kelata asioitoa. Sami meni illalla kotiin, on ollut viikon meillä taas. Sekin tuntui kurjalta, kumpa olisi voinut olla vielä, edes muutaman yön tai muutaman lisätunnin. Asiat ei kuitenkaan aina mene niin kuin minä haluan, mutta tällä kertaa ne eivät menneet edes niin kuin pojat haluavat.. Samin lähtö sai Jerryn hysteeriseksi. Kerrottiin että Sami tulee kyllä takaisin, ei tänään eikä huomenna, mutta tulee, lohduttelin itkevää poikaa tunnin verran, onneksi Turtles filmi pelasti tilanteen. Aamulla Jerry kysyi, miksi Sami ei halua olla meidän kanssa aina niinkuin isi oli? Miten selittää viisivuotiaalle, että ei siitä ole kyse, haluaa kyllä mutta aina kaikki ei ole mahdollista. Joskus ehkä mutta ei juuri sillä hetkellä. Mietin myös että miten minä saatoin unohtaa, mitä pojat ovat menettäneet, miten saatoin unohtaa että hekin pelkäävät, en vain minä , myös lasteni sydämmeen sattuu. Tämä aika on rankkaa meille, koko perheelle, ja varmasti myös ihmisille tässä lähellä, ja kaukana, jotka niin haluaisivat auttaa mutta eivät voi. Olen kuitenkin kiitollinen kaikista niistä viesteistä ja lämpimistä sanoista jotka sain viikonlopun aikana, olen kiitollinen siitä että ihmiset muistavat, ovat aidosti empaattisia ja välittävät. He eivät voi aina auttaa, kuten sanoin, mutta he voivat olla siinä ja samalla he auttavat.

Meidän perhe on rikki, ja palasten kerääminen vie voimia ja aikaa. Onneksi niitä ei tarvitse kerätä yksin. Onneksi tällaisena aikana on olemassa ihmisiä jotka auttavat, pitävät sylissä, sanovat kaiken järjestyvän, uskovat myös siihen, vaikka minä en jaksaisi, ja niin kaikki järjestyy, aina järjestyy, tiedän sen, aina en vaan jaksa uskoa. Nytkin järjestyy ja seuraavalla kerralla kun aallonpohja tavoitetaan, kyllä järjestyy ja minun elämästä, meidän elämästämme tulee päivä päivältä parempi ja onnellisempi. Joskus surun on annettava tulla, joskus on nostettava kädet pystyyn ja annettava virran kuljettaa. Luotettava siihen että joku muu ohjaa "laivaa" jos omat voimat eivät riitä. Kiitos tästä viikonlopusta Jenni-siskolle ja Samille, jotkut ihmiset ovat vaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja osaavat esittää ne oikeat kysymykset ja kertoa ne oikeat vastaukset.

Väsyneenä tänään, mutta tulevaisuuteen luottaen aloitan tämänkin viikon. Ystävilleni suuri kiitos että välitätte, olette missäpäin Suomea tahansa, perheelle suuri kiitos ja äidille sekä kaikille muistaneille, kiitos myös mielessä mukana oleville, kiitos kun jaksoit lukea. Kiitos Sami <3 ilman sinua olisin aika hukassa ! Muistakaa pitää huolta niistä jotka eivät jaksa, minustakin on pidetty.