perjantai 23. marraskuuta 2012

Joulu tulee, OLENKO valmis?

No näköjään nyt kirjoitan sitten jatkuvasti, liekkö liikaa aikaa.. Siivotakkin pitäisi, pikkuhiljaa niin ei taas saa jotakin paikkaa jumiin ja tulehtuneeksi, ja joudu sairaslomailemaan. Vähän kurja kun kaikkea pitää suunnitella niin tarkasti, että ei nyt vaan taas tulisi jotain uutta. Yritän kuitenkin pitää positiivista virettä yllä, tosin läheiset sitten saavat "kärsiä" ei niin positiivisesta ja reippaasta Sallasta. Toisaalta ei kai se kitiseminen ja valittaminen auta ja kaikki vaivat häviävät aikanaan. Joskus vaan tuntuu että riittäisi jo, mutta on niitä isompiakin vaivoja kun minun ongelmani.

Joulu on tulossa, ihmiset (minä mukaan lukien) tekevät listaa mitä on tehty, ja hoidettu ja miten paljon olisi vielä tekemistä. Joulun lähestyessä listojen määrät kasvavat ja kasvavat. Hassua listata kaikkea mahdollista naamaakirjaan (muistakaa nyt että itse olen tehnyt samoin, en vain "arvostele" muita ) koska ne samat hommat ovat edessä kaikilla muillakin. Ei se sinun tai minun joulun tekeminen ole sen helpompaa tai hankalampaa kun muidenkaan. Kaikilla on omat hommansa. Ajoissa kun alkaa , ehtii hyvin vielä nauttiakkin joulun ajasta. Minä siis yritän olla listaamatta ja kertomatta mitä tein ja montako lahjaa hankin, ja joko olen leiponut, saattaa olla kuitenkin että siihenkin syyllistyn, ainakin jossain määrin. En kuitenkaan aio kommentoida yhtään joulusiivous päivitystä naamakirjassa tai piparien teko talkoita tai muutakaan.. Jokainen tekee joulun näköisekseen, toiset helpommalla toiset vähän marttyyrimaisesti , toiset innolla touhuten. Jokatapauksessa joulu tulee , ihanaa. Minä olen ehdottomasti jouluihminen, ja nautin joulun tuoksuista, ja tunnelmasta, ja yhdessä olosta.

Olen odottanut tätä joulua. Vaikka hiukan pelonsekaisin tuntein, silti odottanut. Alkusyksystä sovittiin jo että mennään Jennille kaikki, ja tällä viikolla sovittiin että minä ja pojat voidaan jäädä sinne yöksikin. Tuntuisi aika kurjalta tulla kotiin, ja laittaa pojat nukkumaan ja olla yksin. Se ei ehkä ole vaihtoehto tällä kertaa. Silti olen odottanut kovasti. Tänään kuitenkin kun vein pojat hoitoon ja sen jälkeen kävin kaupassa, minulla iski ensimmäinen joulu paniikki. Sydän löi kovasti rinnassa ja hengittäminen vaikeutui. Minulle iski se ahdistus mitä aika-ajoin olen saanut kokea, mutta onneksi yhä harvemmin. Tajusin että kaiken keskellä alitajuntani työskentelee sen kaiken kanssa miten selviän joulusta ilman Jannea. Minua alkoi pelottaa ja nyt tätä kirjottaessani minua itkettääkin. Joulu on lähellä, ehkä liiankin lähellä, haluan nauttia siitä mutta pystynkö? En ole mennyt moneen moneen vuoteen jouluyönä yksin nukkumaan, onneksi on Jenni ja Kalle joitten kanssa illan voi viettää, mutta siltikin pelottaa ja ahdistaa, miten minä selviän ja jos minä murrun miten selviää pojat? Onneksi tässä on aikaa, yritän keskittyä kaikkeen kivaan, jouluvaloihin, kynttilöihin, tuoksuihin, mutta minun pitää kuitenkin työstää tätäkin asiaa.. On oltava valmiina jos kaikki ei menekkään niin kuin suunnittelin.

Vien aattona Jannelle kynttilän, josko sitten tuntuisi että ei olekkaan yksin, josko saisi taas olon että Janne on meidän kanssa. Rakastan perhejoulua, rauhallista yhdessä olemista. Tänäkin jouluna saan sellainen, mutta jokaisen meidän sisällä on tieto siitä että yksi puuttuu, yksi jonka pitäisi olla siellä ei olekkaan. Onneksi meitä on monta, ja kukaan ei voi olla nauttimatta lasten jouluilosta. Minulla alkaa valmistautuminen hieman erilaiseen jouluun tänävuonna ja se vaatii töitä kovasti.

Rauhallista joulun odotusta. Tehkää siitä näköisenne, olette sitten kotona, matkoilla tai missä tahansa joulun, nauttikaa rakkaittenne seurasta. Älkää stressatko (helppo sanoa) vaan tehkää yksi asia kerrallaan, nauttien. Mukavaa viikonloppua kanssakulkijat!