Sukelsin taas

Nyt on pakko tunnustaa.. kävin taas pohjalla, ehkä en ihan niin pohjalla mihin on mahdollista upota, mutta todella pohjalla, niin syvällä että sinne ei enää valonsäteet näy. Olin kuitenkin viisas, hain apua, aivan itse. Soitin ja kerroin etten jaksa, en jaksa sairastaa ja sairastaminen ahdistaa, mutta sen lisäksi en jaksa mitään muutakaan, en siivota, en pyykätä, en nousta sängystä, en nauraa, mikään ei ole vialla ja kaikki on. Heräsin taas kovaan ahdistukseen ja menettämisen pelkoon. Mitä jos joku viedään taas, mitä jos lapsille sattuu jotain, tai muille läheisille, ovatko kaikki turvassa? Pelotti ja pienesti pelottaa yhä, mutta selviän siitä taas. Onneksi hain apua, vaikka luulin että olen "vahvin kaikista" pää kestää vaikka kroppa sanoisi sopimusta irti.. ei se sitten kestänytkään, ja minä romahdin, jos en kirjaimellisesti niin kuvainnollisesti ainakin. Ahdistuskohtaukset ja oksentelu tekivät tuloaan, pakonomainen tarve tietää läheisten olinpaikat, pelko, varsinkin tulevaisuuden pelko, kaikki tuntui pelottavalta. En kuitenkaan ole masentunut, minulla on unelmia ja toiveita tulevaisuuden suhteen, tulevaisuus ei tunnu mustalta ja turhalta vaan odotan sitä mitä se minulle tuo. Juuri tämä hetki on se mikä on ollut raskasta jaksaa. Ystävien seurassa hetkeksi unohdan murheet jotka kuitenkin palaavat, ja se kalvava tunne sisällä joka on raskasta kun se seuraa jatkuvasti, se ei häviä hyvässäkään seurassa.

Kävin lääkärissä perjantaina, oikeastaan olen juossut melko paljon erilaisien lanttumaakarien ja lääkärien pakeilla viimeviikon aikana, mutta onneksi juoksin, sen ansiosta tänä aamuna herätessäni tajusin että ahdistus ei olekkaan niin voimakas, pystyin suunnittelemaan aamukahvia ystävän kanssa Prisman kahviossa, kaupassäkäyntiä ja siivousta, sekä odotan viikonloppua, lähden reissuun, ILMAN lapsia, Samin kanssa. Luulempa että kummallekkin tekee hyvää että päästään lähtemään ja olemaan aivan rauhassa, ympäristöön jossa kumpikaan ei voi tehdä kotihommia tai mitään muitakaan hommia, pääsee nollaamaan päänsä, hetkeksi ennen kun joulukiireet taas täyttää arjen. Joten minulla on mitä odottaa. Minä odotan muutenkin kaikkea tulevaisuudessa, jännitän mitä se tuo ja koska mutta se on mukavaa jännitystä. Nyt kun olen saamassa itseäni taas parempaan kuntoon, odotan iloisia asioita, en enää pelkää kaikkea tulevassa, enkä mieti jatkuvasti mitä seuraavaksi sattuu.. Minä odotan mitä minulle sattuu tulevaisuudessa ja sen on jo ihan pakko olla jotain hyvää, luotan ja uskon siihe, tapasinhan Saminkin joten kyllä voin luottaa että hyviäkin asioita tapahtuu.

Olen nähnyt unia Jannesta. Unessa herään Jannen hätään, siihen tilanteeseen johon heräsin 19.3. ja unessa en pysty toimimaan.. yritän soittaa, mutta en saa numeroita näppäiltyä, yritän auttaa, kädet eivät toimi, "jäädyn" ja mietin, siinä hän on ja minä en osaa auttaa. Tiedän että osasin, silloin kun tilanne oli todellinen, mutta mietin olisinko vielä voinut tehdä jotain. Herään itkuun, ja ahdistukseen, tajuan sen olleen unta, mutta liian todellista sellaista, niin oikeasti tapahtui, se miltä Janne näytti ja kuullosti se on todellista, niin tapahtui ja tapahtuu uudelleen ja uudelleen unissani. Jo se kertoo mielestäni siitä että jonkun kanssa on juteltava, minun on saatava Janne pois päästäni jotta voin sulkea hänet sydämmeeni, kunnes meidän on aika tavata taas. Uskon että tämä on taas yksi osa luopumista, ja aika-ajoin palaa mieleen, se miten sen kestän paranee varmasti ajan ja vuosien myötä. Ikinä en kuitenkaan unohda tuota aamua, kaikki on edelleen kirkkaana mielessä, vaikka kaikki sen jälkeen on hämärää.

Kävimme viikonloppuna äitini luona, äiti puhui kauniisti, minua itketti. Hän oli tarkoittanut sanansa Samille ja halusi kertoa miten onnellinen ja kiitollinen on siitä että Sami on tullut elämääni. Miten rohkeana hän Samia pitää. Samalla hän kertoi Samille käyttäen lausetta "kun saadaan Salla kuntoon tulet huomaamaan.." se merkitsi minulle paljon, todella paljon. Vaikka perheeni on aivan "normaalisti" kanssani, he kuitenkin tietävät ja huomaavat ja havannoivat, siskoni sanoi joskus että hymy on palannut silmiini, sama sisko piipahtaa "sattumalta" teelle kun minulla on ollut vaikeaa, luulin että perheeni ei enää huomaa että en ole aivan kunnossa vieläkään, mutta äitini sanat avasivat minun silmäni, eivät he niin luule, he kohtelevat minua kuten itse olen toivonut, "tilanteen vaatimalla tavalla" he ovat kuitenkin siinä kokoajan, valmiina auttamaan. Olen heistä niin kiitollinen ja heistä jokainen on hyvin rakas minulle.. Tämä matka on helpompi tehdä kun sitä ei tee yksin, joku auttaa ja tukee aina. Samille kuuluu suuri kiitos tästä tuesta ja jaksamisesta, vaatii hermoja ja jaksamista kuunnella itkuisia puheluita, sitä ettei toinen jaksa ja tämä on aivan liikaa.. ja kerta toisensa jälkeen vakuutella että kyllä jaksat ME jaksamme.. ei ehkä onnistuisi kaikilta Samilta onnistuu ja minä en olisi tässä ilman häntä. 

Mietin joskus aiemmin että ihmisssä on piirteitä jotka saattavat ärsyttää normaalin elämän keskellä. Kuitenkin ne piirteet, tavat, järjestelmällisyys, tehokkuus, hellyys, empaattisuus, ovat luonteenpiirteitä "lahjoja" jotka olet saanut jotta voisit käyttää ne toisen hyväksi kun hän tarvitsee juuri sellaista ihmistä. Minulla on on ollut organisoiva sisko joka pakkasi tavarani muuttoa varten, järjestelmällinen sisko joka laittoi minut hoitamaan asiat jotka on pakko hoitaa, äiti joka siivosi ja siivosi ja siivosi, sisko joka laittoi maailman parasta ruokaa, teki sitä sen mukaan miten minä sain nieltyä ja täytti pakkasen valmiiksi ettei tarvitse yksin huolehtia ruuasta, ystäviä jotka ajoivat minua mikkeliin ja takaisin, ystävä joka repi lähdön hetkellä minut irti Jannen rististä, ja pakotti sanomaan hyvästit, Sami joka on ehkä parasta mitä on tapahtunut kaiken tämän aikana, joka sai uskon huomiseen palaamaan, pojat jotka ovat piikki ahterissa, ja samalla antavat voimaa jaksaa.. Lista jatkuu jatkuu ja jatkuu.. tässä kuitenkin tärkeimmät. Minulla on "minun" ihmisiä ja kokoajan olen tavannut uusia hienoja persoonia lisää, minulla on ollut onnea.

Hyvää itsenäisyyspäivän aattoa rakkaat kanssakulkijat. Sytyttäkää kynttilä, katsokaa linnan juhlia, ja nauttikaa toistenne seurasta olette sitten linnassa, kotona, missä tahansa. Halaus loppuviikkoonne <3