Kiitos että välität !

Minulla on ollut hyvä päivä. Olen hiukan kipeä vielä, mutta en pahasti, paranemaan päin, huomenna on taas lääkäri ja olen viisaampi joten se siitä huomiseen asti. Tänään on tuntunut kuin tonnien taakka olisi taas pyörähtänyt harteiltani pois. Mietinkin, paljonko sitä painoa siellä oikein on ollut, ja onko sitä kovinkin paljon vielä jäljellä, ihan vaan niin etten edes huomaa. Jokatapauksessa hengittäminen on tänään ollut helpompaa, olen tuntenut oloni hyväksi ja kevyeksi, on naurattanut ja on itkettänytkin, mutta hyvällä tavalla, mieli on positiivinen. Huomasin näinä parina alkuviikon päivänä, että en ehkä ole ihan niin vahvoilla kun luulin, mutta huomasin taas että kuitenkin niin vahvoilla että selviän, ja niin vahvoilla että huomaan jokaisen ahdistuksen ja itkun jälkeen olevani enemmän minä. Tietäväni tarkemmin mitä minä haluan, olen varmempi itsestäni ja elämästäni.

Ahdistuksen keskellä mietin todella paljon taas nykyistä elämääni. Onko tämä juuri sitä mitä pitäisi, olenko mennyt liian hitaasti tai nopeasti, olenko siinä missä pitäisi vai olenko jossain muualla. Onko kaikki hyvin vai huonosti. Tällä kertaa tajusin hyvin selkeästi ja vahvasti sen, että olen siinä missä pitää, minulla on juuri niin hyvä olo kuin pitääkin, ja olen niin vahva kuin kuuluukin. Minä olen selvinnyt taas kerran ja tajunnut että olen onnellinen, taas kerran ymmärtänyt sen. Edelleenkään suru ja ikävä ei ole poissa, olen vaan vahvemmilla kohtaamaan sen, siksi se tulee, ja voimalla, salpaa hengityksen ja laittaa itkemään, siksi se tulee nyt koska minä kestän sen, kestän ikävän, surun ja pahanmielen, kesällä en olisi kestänyt, mutta nyt olen vahvempi, nyt tulevat ne tunteet jotka ovat välttämättömiä että kasvan yli kaikesta ja voin jättää pahan olon taakse. Nyt kun minä olen onnellinen, minulla on voimaa myös surra ja kaivata. Minä olen onnellinen, juuri nyt tässä hetkessä ja minulla on voimia kohdata menneisyys, joka aiheuttaa surua ja ahdistusta.

Minä olen huomannut että minulla on elämässäni paljon ihania ihmisiä, YSTÄVIÄ joita en ole vielä maininnut. Ihan tärkeimpänä pitäisin tällä hetkellä mainita Laura, serkkuni vaimo, ihana Laura. Ihminen joka on jaksanut kuunnella kaikki vuodatukseni, kiukkuni ja elänyt mukana onneani. Joskus kerroin niistä sielunkumppaneista, joita ihmisillä on, useitakin, ne voivat olla aviopuolisosi, poikaystäväsi, tai vaikka ystäväsi, kuka tahansa voi olla juuri sinun sielunkumppani. Itse tiedät kyllä kun sellaisen tapaat. Luulempa että Laura on minun sielunkumppanini. Löydän luonteistamme paljon samaa, ja jokakerta kun minulle on tapahtunut jotain suurta , hyvää tai pahaa, toivoin että Laura olisi "on line" tilassa :D toivon että voisin kertoa ja jutella.. Ikävää että emme ole tavanneet kuin pikaiseen viimeaikoina, mutta jutelleet sitäkin enemmän, onnesta, surusta, murheesta, rakkaudesta, ikävästä, kertoneet "tyttöjen juttuja" ja nauraneet. Lauran kanssa tulee hyvä mieli, ihan aina. Kiitos siis sinulle Laura.

Lisäksi sain tänään hyvän mielen käydessäni Jonnin koululla. Mielestäni meitä on onnistanut todella suuresti että Jonni on juuri tuossa koulussa kaikista maailman kouluista ja juuri tuossa luokassa. Olen kuunnellut seitsemän vuotta sitä miten mahdoton ja kuriton lapseni on, ompa joku tyhmäksikin sanonut ja kaikkea tältä väliltä. Olen hyvin hämmentynyt kuullessani että Jonni on mukava poika, pärjää tasonsa mukaisesti perusopetuksessa, on hyvin kasvatettu.. Sitä on vaikea sisäistää ja samalla se tuntuu todella hyvälle. VIHDOINKIN joku ymmärtää. En väitä että Jonnissa ei olisi ollut vikaa aiemmin, hän oli vaan väärässä paikassa ilman diagnoosia, mutta se miten äitiä voi syyllistää ja poikaa, on ollut kamalaa, ja Jannen kuoleman jälkeen mietin etten jaksa kun ei ole ketään kelle jakaisin tätä pahaa oloa siitä miten epäonnistunut olen äitinä. Ja aivan yllättäen Jonni onkin kiva poika ja minä olen hyvä äiti.. Olen ollut kummissani. Minä tiedän että Jonni on ihana ja söötti poika, koulumaailmassa sitä en kuitenkaan ole ikinä ennen kuullut. Kiitos siis Jonnin opettajallekkin, joka saa minut vielä vahvemmin uskomaan tulevaisuuteemme. On ihanaa että sellaisia ihmisiä vielä on.

Olen siis todella onnellinen monista muistakin ihmisistä, en vain niistä jotka ovat jatkuvasti läsnä. Teitä arkielämän enkeleitä on niin paljon. Ihan piti vanhempainillan jälkeen vähän itkeä, taas kerran, ja taas hyvää mieltä. Ja mikä parasta Sami tulee huomenna kotiin <3. Ihanaa tiistai-iltaa ystävät !