Olin tulossa kertomaan, miten meinaa syksyinen alakulo ottaa valtaa.. Flunssa, pimenevät päivät, sade ja tuuli.. Sitten vilkaisin omien lukemieni blogien otsikot. Ensimmäisenä oli "Elämä ON hieno matka" , ihminen joka kirjoittaa aina "isosti " ja reilusti omista tuntemuksistaan, ja hyvin rohkeasti. Pelkästään otsikko kolahti.. TOTTA niin se on, elämä ON hieno matka. Rupesin miettimään että tässä tilanteessa minä nyt olen, annan jonkun typerän flunssan tai syksyn masentaa? En todellakaan ole, on tässä suurempiakin murheita ihmisillä. Minä joka olen käynyt niin pohjalla että aurinkoon tai edes valoon on ollut valtava matka, minäkö nyt annan syksylle voiton. En hitossa anna. Toisaalta oli lohdullista huomata että otti päähän, ihan tavalliset asiat, jotka ottaisivat päähän ketä tahansa. Ei mitään suurta, sitä normaalia kitinää vaan, mitä meillä kaikilla on tapana pitää. Joko minä olen niiden ihmisten joukossa, tavallisten ihmisten, taidampa olla. Haluan kuitenkin pitää siitä kiinni että pienet asiat eivät ala minua häiritä. Haluan eroon kaikesta turhasta ja häiritsevästä joka saattaa masentaa. Haluan oppia tietoisesti jättämään asiat omaan arvoonsa, asiat jotka ovat, kitisen miten paljon tahansa.
Siis syksy on täällä. Minä pidän kynttilöistä, niitä on jo kaapillinen ettei vaan lopu, niitä on vessassakin, kynttilöitä on jokapuolella. Kynttilä palaa aamupalapöydässsä ja iltapalalla, pojat pitävät siitä, kynttilä palaa olohuoneessa, antaa lämpöä sateiseen iltaan. Syksyllä on ihana kun voi polttaa kynttilöitä. Minä pidän villasukista ja neuleista, minä pidän pipoista. Minä pidän kaikesta siitä mikä liittyy kylmeneviin päiviin, pidän keltaisista ja punaisista vaahteran lehdistä, pidän raikkaista aamuista ja takkatulesta. Pidän sateen ropinasta, ja tuulen huminasta, pidän siitä että voi rauhoittua kotiin, lukea hyvää kirjaa, juoda lasin viiniä. Jos mietitään asiaa tältä kannalta, niin todellakin, minä pidän syksystä, ja se että minulle tulee flunssa joka tuskin kestää päivää kahta kauempaa saa minut "kitisemään", voi jestas sentään. Rakastan syksyä, se saa tulla, tai ehkä nyt jo paremminkin olla.. Kevättä ja kesää kohti kuitenkin on alettu mennä jo.. kesä on täällä ennen kuin huomataankaan, ja ennen sitä on vielä paljon kivoja juttuja.
Minä siis selätin alkavan kiukun ja masennuksen hyvin nopeasti, kiitos blogin otsikon joka kolahti. Toivon että minulla on vielä paljon syksyjä elettävänäni, ja toivon että muistan niinä jokaisena nauttia niistä asioista joita syksyssä rakastan. Odotan tulevaa, haluaisin todella tietää miten asiat ovat talvella, keväällä ja ensi kesänä.. ja sen minä näen , sitten kun niiden aika koittaa. Jostain syystä en malttaisi odottaa. Toivoisin että aika kuluu nopeasti, samalla toivoisin että se seisahtuu niinä hetkinä kun on hyvä olla, mutta toivon mitää tahansa, että olisi vuosi 2014 tai vaikka viime tammikuu, niin se ei auta, ei auta toivoa mahdottomia asioita. Keskitytään siis tähän päivään ja tehdään siitä onnellisempi. Eihän kukaan kipeänä ole onnensa kukkuloilla, ei tietenkään, eikä aina naurata, mutta asenteella voit tehdä siitä piirun verran paremman päivän ja hetken.
Onnellisuutta sinunkin päivääsi <3 rakas lukijani <3
Ilman sinua! Miksi sinä lähdit ja minä jäin? Tiesit kyllä että halusin lähteä ensin, sillä minulle ei ollut milloinkaan epäselvää miten kehnosti kestäisin arkea ilman sinua, koko elämää ilman sinua. Etkö olisi voinut edes yhden ainoan kerran olla vähän vähemmän jääräpää ja kuunnella mitä minä sanoin?
