Oltiin Jonnin kanssa Aura-festeillä viikonloppuna. Ja voi että meillä oli eilen kivaa. Jonni tykkäs ja minäkin tykkäsin, ihan todella. Hyviä esiintyjiä ja sitten kaamein esiintyjä ever mun mielestä :D! Aurinko paistoi, syötiin pitsaa, ja minä join siiderin Jonni limpparia. Valokuvia katsellessa huomaan että hymyilen lähes kaikissa. Jossain kohtaa mietin että Janne olisi pitänyt siitä tapahtumasta ihan todella. Siitä fiiliksestä ja siitä että aurinko paistoi, ja oli tosi kivaa. Mutta se ei aiheuttanutkaan surua, ajattelin asiaa iloisena, ja juttelin siitä Evelle ja Jonnillekkin. Seuranani siis oli Jonnin lisäksi Jannen sisko Eve, ja sitten minun siskoni Riikka ja hänen poikaystävänsä Pasi, jonka ansiosta Jonni sai nimmaritkin lippikseen. Meillä oli siis aivan ihana , mahtava ja loistava päivä. Me menemmen ensivuonna taas, satoi tai paistoi.
Nimmareita saamassa ja pikkusen juttelemassakin festeillä. Niin hienoa !!
Perjantaina oli pelottava päivä.. Jonni oli mennyt siskoni kanssa festaamaan jo aiemmin, minä olin kanssa menossa kun saan tavarat ja auton Even luokse. Siskoni jätti Jonnin hetkeksi yksin, ennen kuin minä ja Eve päästään paikalle.. Ja tottakai 14 vuotiaan jolla on puhelin ja joka istuskelee nurmikolla , kuuntelee bändejä ja nauttii auringosta, voi jättää hetkeksi yksinkin. Oltiinhan minä ja Eve tulossa aivan pian. Seuraavaksi saan puhelun ambulanssikuskilta että Jonni on kouristellut ja ollut tajuttomana jonkun aikaa, minuutin oli kestänyt kova kouristus ja sen jälkeen "yhteyttä" Jonniin ei oikein saatu, mutta kaikki oli kuitenkin hyvin. Ihminen kysyi.. "haluanko tulla sairaalaan" outo kysymys minusta, HALUAN, ja me lähdimme Even kanssa Tyksiin Jonnin luokse. Siellä otettiin testejä ja mittauksia, epilepsia, sanoi lääkäri. Tuntui mahassa pahalta, näytin reippaalta.. Tiedän voisi olla paljon pahempaa mutta silti ajattelin, tämäkin vielä, mitäs sitten, antaa tulla vaan. Onneksi aika pian sain kasattua itseni, se se sitten on ja näillä mennään. Onneksi on hyviä lääkkeitä, mietin kuitenkin että jos minulla on sopeutumista miltä tuntuu Jonnista, hänelläkin on kyllä ollut jo enemmän kuin tarpeeksi. Huomenna mennään sitten taas Tyksiin käyrille ja mietitään lääkityksen täsmäämistä.. Nyt kotona on jotkut estolääkkeet. Näillä mennään nyt sitten tässä kohtaa ja katsotaan mitä seuraavaksi. Tämän(kin) kanssa oppii elämään.
EVE <3 kiitos sinulle, meillä oli kuitenkin kaikesta huolimatta aivan mahtavaa. Ehkä jo lauantaina nähdään taas. Mikään ei ole ihanampaa kuin se että seura on loistavaa, se nostaa fiilistä ja omaa oloakin kummasti, ja meillä oli kivaa. Naurettiin, muisteltiin, juteltiin tulevista ja menneistä. Perjantai-iltana parannettiin maailma, ja silti lauantaiaamuna tuntui että ei se oikeen ole parantuntu, päinvastoin, olo oli hieman nuutunut. Mutta mitäpä ei suihku ja meikki korjaisi, ja lauantaina taas hyvillä fiiliksillä festailemaan. Meillä oli aivan mahtavaa <3 kaikesta huolimatta.
Nää on ne festaajat jotka ei iän puolesta oikeen natsanneet, mutta mukana oltiin kympillä..
Sitten on vielä yksi juttu.. aika isokin juttu.. mutta se on enemmän henkilökohtainen. Sellainen "menin taas yhden askeleen eteenpäin" minua pelottaa en voi sitä kieltää..aika näyttää mitä elämä tuo tullessaan, mutta jokatapauksessa olen huomannut ajattelevani tätähetkeä ja tulevaisuuttakin enemmän kuin ennen. Olen iloinen asiosta joita on tapahtunut, ja siitä että kaikki on tuntunut ihan hyvältä, tai jopa tosihyvältä. Silloin se tarkoittaa että aika on ollut valmis siihen uuteen asiaan taas. En ole pitänyt kiirettä minkään kanssa, asioita vaan tapahtuu ja olen antanut tapahtua. Olen tehnyt isoja päätöksiä myös tulevaisuuden suhteen ihan arkisissa asioissa. Elämä tuntuu hyvältä, ja mieli on positiivinen. Kyllä tästä todellakin tulee vielä hyvä elämä, niin paljon on vielä kesken ja niin paljon on vielä tehtävää. Kohtalo ohjailee jokaista, omat valintamme ratkaisevat miten mikäkin asia muuttaa meitä. Onko muutos positiivinen vai negatiivinen, oma asenne on hirveän tärkeässä asemassa. Uskallatko heittäytyä, uskallatko olla rohkea, ja antaa asioiden tapahtua, vai jäätkö paikoillesi, uskaltamatta elää.
Haluaisin rutistaa jokaista läheistä joka on ollut tässä muutaman päivän muutoksessa mukana. Ja haluan sanoa jokaiselle lukijalleni että paljon on itsestä kiinni, sinä valitset minkälaisen asenteen elämääsi otat. Vanhan sanonnan mukaan onko muki puoliksi täysi vai tyhjä.. Minulla se on puoliksi täysi. Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille teille!
Mä kävin siiderillä ja mulla ja Evellä oli raidalliset paidat koska ne tekee ihmisestä reippaamman :D
