Pinkit pyjamabanaanit sanoi siskoni.. oli ehkä oikeassa :D ! Äitini kysyi tänään soittaessaan, mitä kauheeta teillä oli päällä :D !! Mutta jos se on PINKKI tai VAALEANPUNAINEN se ei voi olla huono ! Oli ihana olla Sanin luona. Heti päätettiin lähteä koko konkkaronkka Jannen haudalle. Hauta oli ihan lähellä ja lapsilla oli ajomatkan ja odottelun jäljiltä hirveästi virtaa. Kerättiin taas kerran koko kiljusen herrasväki ja lähdettiin haudalle. Tuntui edelleen hyvältä, ei itkettänyt, pelottanut tai jännittänyt. Hauta oli todella kaunis. Lämmitti mieltä miten nättiä siellä oli. Samalla tuntui että Janne ei ole siellä, että se on paikka jossa on ihana käydä Jannea muistelemassa, mutta se ei ole paikka jossa Janne edelleen on. Janne on jo muualla, meidän mukana, meidän sydämmissämme. Tuli helpottunut olo. Lapsetkin olivat iloisia. Sani sanoi että muutos edelliseen oli valtava, tuntui hyvältä että joku on sitä mieltä että poikien elämä on muuttunut iloisempaan ja parempaan suuntaan. Itse sitä ei huomaa arjen keskellä, ei huomaa miten päivä päivältä alkaa aurinkoa ja iloa tulla poikien elämään. Se on ihana asia kuulla joltakin toiselta. Käytiin leikkipuistossa, syötiin tortilloja ja lettuja. Aivan ihana ilta <3 !
Lauantain sain viettää ystävieni kanssa.. Pojat menivät Jannen äidille, mummin ja ukin luokse yökylään ja minulla oli kivoja iltasuunnitelmia ystävieni kanssa. Ja kiva ilta siitä tulikin. Paljonko ehdittiin nauraa ja jutella.. PALJON <3 !! Ja juuri niiden ihmisten kanssa joiden kanssa kaikkein mieluiten iltani vietinkin. Annelle ja Sanille iso kiitos, minun muruset ja olkapääni.
Siinäpä sitä oltaisiin.. järjestyksessä Anne <3 , minä, joka olen hölmistynyt ja Sani <3 mun rakkaat jotka ovat olleet se voimavara joitten avulla on selvitty näistä ajaoista. Ihmiset jotka ovat jääneet sydämmeen vaikka mitä tapahtuisi, se mitä he ovat tehneet on korvaamatonta. En ehkä ole maailman järkevin ihminen, mutta hukassa olisin ilman heitä. Ihanat Anne ja Sani <3 !Meillä oli mahtava ilta vaikka tulihan sen aikana sekoiltuakin aika urakalla, mutta ihan hyvällä tavalla. Sanotaanko että minun pikkuisen enemmän kun ystävä suhde muuttui hieman astetta vakavammaksi.. Sitä se hyvä mieli ja kuohuviini teettää. Kaikenkaikkiaan huippu ilta huippu naisten kanssa ja aivan ilman itkuja.
Hääpäivän aamu valkeni aika haljuilla fiiliksillä. Suurimmaksi osaksi kuitenkin edellisen illan takia. Kuullostelin sängyssä olojani.. mieli oli haikea mutta ei kuitenkaan huono. Mietiskelin asioita.. eilisen illan jutut olivat mielessä ja ne vaivasivat. Lisäksi mietitytti tuleeko olo kovinkin paljon huonommaksi. Vietettiin aamu kahdestaan Sanin kanssa, milloin missäkin lojuen, ja päikkäreitä ottaen. Kahdenmaita sanoin että lähdetään haudalle, mentiin ostamaan kukkia ja lähdettiin hautausmaata kohti. Olo oli erikoinen. Pelkäämäni ahdistuksen tilalla oli suru ja kaipaus, sellainen kun kaipaa jotakin jota ei koskaan saa takaisin. Paljon parempi tunne kuin kova ahdistus. Sellainen olo millainen sen pitääkin olla. Todella hyvä mieli. Hautausmaalla olin hetken yksin, juttelin Jannelle, kerroin elämästäni ja tilanteestani ja minulle tuli valtavan rauhallinen olo. Ihan kuin minulle olisi sanottu että kaikki on hyvin, älä pelkää. Se tunne oli niin rauhoittava että en ole sellaista pitkiin aikoihin tuntenut. En tiedä johtuiko se paikasta vai ajasta, jokatapauksessa koin käynnin positiivisena, ikävästä huolimatta. Jäi hyvä mieli.
Haudalla käynnin jälkeen iski valtava koti-ikävä. Tunne että on heti päästävä Raumalle, tuntui että ei voi odottaa enää seuraavaan päivään. Kun kotimatkan aika tuli seuraavana iltapäivänä, meitä oli iloinen nelikko matkalla kohti rannikkoa. Kaikilla oli tunne että lähdetään kotiin. Ystäviä ikävöin, en kaupunkia, minun kotini on Raumalla ja se tuntuu hyvältä.
Ensimmäinen merkkipäivä josta todella olen selvinnyt voittajana.. Seuraavia odotellessa.. Kuitenkin tässä tilanteessa toimii se että pelkää pahinta.. saattaa päästä helpommalla. Muihin asioihin palaan lähipäivinä.. Kerrottavaa on :D !
