Luottamuksella Sinulle!

Nyt ei ehkä kannattais kirjottaa ollenkaan.. En tiedä mitä sanoisin ja kenelle. Jokatapauksessa kivi on pudonnut sydämmeltä, ja se salaisuus mikä minua on vaivannut on sanottu ääneen toiselle ihmiselle. Hyvä niin.. ei se tee oloa helpommaksi se ei vie surua pois, mutta se auttaa taas. Joku tietää, en olekkaan yksin. En ole asiaa vielä valmis jakamaan eteenpäin, en likimainkaan, mutta nyt se on sanottu ja kerrottu, ja se mitä eniten pelkäsin, että ihmiset ajattelevat että ylireagoin, että asia ei ole ehkä niin ikävä mitä luulen sen olevan, että asiaa väheksytään, ei käynytkään toteen. En ainakaan kokenut niin. Sain ymmärrystä, ja se on paljon se, turhaan murehdin, taas kerran huomasin valinneeni oikean ihmisen jolle kertoa. En tarkoita että minua pitäisi säälitellä, ei niin tapahtunut tässäkään tapauksessa, pelkään kuitenkin että minun suruani väheksytään, ja niin ei käynyt, ei ollenkaan. Jos löytää jonkun sellaisen ihmisen jolle uskaltaa kertoa, ja saa ymmärrystä se auttaa kaikkein vaikeimpien hetkien yli. Se että uskaltaa luottaa, se on iso askel joka kannattaa harkita tarkkaan. Kaikki eivät ole sen arvoisia. Minulla näitä ihmisiä on muutamakin, ihmisiä joihin luotan kuin kiveen, luotan että he eivät puhu. Jos niin kuitenkin tapahtuisi, kenenkään kohdalla, se varmasti saisi minut masentumaan ja vetäytymään taas taaksepäin. Niin paljon he tietävät, ja he ymmärtävät. Minä siis luotan, koko sydämmestäni, näihin omiin "valittuihini" ja toivon että jonain päivänä hekin voivat kääntyä puoleeni jos on "tiukka paikka". Toivoisin että jokaisella ihmisellä olisi tällainen ihminen lähellään riippumatta siitä onko elämässäsi tapahtunut jokin tragedia vai ei, jokainen tarvitsee sen luotettavan ystävän, ihanne tilanne olisi jos se ihminen olisi puolisosi, mutta jos se ei ole mahdollista tarvitset jonkun. Yksi riittää mainiosti, minun onneni on että heitä on enemmän kuin yksi. Olen huomannut kuitenkin uskoutuvani eniten vain kahdelle, toinen täällä lähellä ja toinen vähän kauempana, lisäksi on siskot jotka tietävät paljon lähes kaiken, ja äiti ja muita ystäviä. Edelleen haluan siis korostaa että yksinäisyyden tunteesta huolimatta en ole yksin, en ollenkaan. Minusta välitetään, ja minulta kysytään "Mitä sinulla on sydämmelläsi" , mietin miten rohkeaa.. Ihminen joka tietää lähes kaiken, uskaltaa silti esittää tämän kysymyksen, pelkäämättä vastausta. Suomalainen haluaa aina vastauksen "Kaikki on hyvin, ei tässä hätää.." ettei tarvitse ruveta puhumaan ikävistä asioista, miten joku joka tietää että vastaus ei ole mitään mukavaa, uskaltaa sen kysyä. Uskaltaisitko sinä??  Mietippä oikeasti, uskaltaisitko.. ei ole helppo kysymys tilanteessa jossa vastaus saa todennäköisesti vastaajan itkemään, ja sinä tiedät sen. Hatunnosto jos niin voit tehdä, se merkitsee paljon ihmiselle jolle kysymys vilpittömästi esitettiin, pelkäämättä vastausta!

Jannen kuolema on tuonut paljon uusia ulottuvuuksia elämään. Olen rohkeampi puhumaan tunteistani, ennen en ollut, Janne opetti minut sanomaan "Rakastan sinua.." ja sai minut uskomaan nuo sanat kun ne minulle lausutaan. Ne on lausuttu minulle Jannen kuoleman jälkeenkin, "Salla rakas, on ikävä.." tyyliin, EI UPPOA, niitä sanoja ei sanota sen takia että toinen haluaa kuulla ne, sano kun tarkoitat tai ole sanomatta. Olen tutustunut uudenlaisiin ihmisryhmiin, juoruilijat ja tietojen kalastelijat ovat aivan uusi tuttavuus tässä häikäilemättömyydessään missä he ovat esittäytyneet, säälittelijät ovat toinen tuttavuus, voivotellaan ja itketään, saa sääliä mutta älä sääli minua ja poikia ajattelemalla että "mitä jos minulle kävisi näin.." jos aidosti olet pahoillasi, kiitos sinulle tunteistasi, me selviämme kyllä, meidän on pakko. Sitten on ryhmä nimeltä muistelijat, jotka eivät osaa kuin hokea muistoja minusta ja Jannesta ja meistä, se on kaunis ajatus mutta ei auta ketään, muistelu on kivaa ja tärkeää pieninä annoksina, ei silloin kun siitä tehdään koko keskustelun keskipiste.. Tässä muutamia esimerkkejä erilaisista ryhmistä, toki osassa niistä tarkoitus on hyvä, mutta ei saisi jäädä samaan asiaan vellomaan, en minäkään jää.. Hei miten päivä meni, miten pojilla on tarhassa alkanut mennä, mitäs töihin, oletko käynyt uimassa?? Saa kysyä ja pitää kysyä, jutellaan Jannesta ja tilanteesta sen verran mitä on tarve, mutta jutellaan kiltit muustakin, eikö?

Sitten on tullut tämä uskomaton ryhmä jota kutsutaan YSTÄVIKSI, jotka ovat valmiita tekemään mitä vaan koska vaan miten vaan, minun takia, poikien takia, meidän takiamme. Ystävissäkin on erilaisia ja hyvä niin, minulla on ystävä joka tilanteeseen ja voisin melkein sanoa joka sormelle. Toiset muistuttelevat naamakirjapostilla että ovat siellä, ja osaavat toimia luonnostaan hienosti, ennakoivat tunteitani,. Toiset lähtevät kaupungille kahville, syömään, pitämään hauskaa. Järjestetään juttuja, annetaan tilaa ja aikaa, luulen että tämä tilanne mikä minulla on sai todelliset ystävät nostamaan päätään, eivät he ole kaikki päivittäin tai edes viikoittain tekemisissä, mutta he ovat siellä, jos tarvitsen. Siskot ovat oma ystäväryhmäsä, verisukulaisia, ja niin rakkaita ja tärkeitä, ryhmä jonka tarkoitusperiä ei tarvitse koskaan miettiä, ne ovat pelkästään hyvät <3 ! Sitten ovat nämä kaksi joista kerroin alussa jo.. hirmuisen rakas ystävä Varkaudesta, joka toivottaa huomenet joka aamu ja iltaisin hyvätyöt, joka on läsnä elämässämme jatkuvasti, vaikka onkin kaukana. Muut Varkauden ystävät, ette ole yhtään vähempiarvoisia, olette todella rakkaita myös aivan kaikki <3 ! Ja sitten se toinen, se joka tietää kaiken Jannen kuolemasta tähän päivään.. ei ehkä kaikkea ennen Jannen kuolemaa, jotakin sieltäkin, minun luottohenkilöni täällä, se jota ilman en selviäisi, se jonka kanssa olen vain Salla. Se joka uskaltaa kysyä, vaikka tietää mihin kaikki johtaa.

Minulla on siis käynyt valtava onni onnettomuudessa, että juuri minä olen tutustunut juuri tiettyihin ihmisiin. He ovat tulleet elämääni jonkun takia, ei vahingossa. Kaikella on tarkoitus, ja heidän oli tarkoitus tutustua minuun ja minun heihin. Tulee vielä uusia ihmisiä elämääni, ja varmasti vanhoja jää poiskin, mutta tietyt ihmiset jäävät, tavalla tai toisella, he tietävät paljon, ja he välittävät, vaikka elämä kuljettaisi, minun sydämmestäni he eivät häviä. He ovat olleet paikalla kun heitä tarvitsin. Olen aina paikalla jos he tarvitsevat minua <3


Muistakaa ystäviänne, he tarvitsevat teitä, ehkä juuri nyt kipeämmin kuin koskaan. Soita, mene käymään, ole lähellä, ole ystävä, ole luotettava.