Tunteet muuttuvat ja ajatukset

Näköjään kirjoittelu todellakin jää harvemmalle ja harvemmalle. Olen kovasti miettinyt tätä seuraavaa aihetta, se on hyvin vaikea minulle. Tavallaan aihe jonka kuvittelin hyvin erilaiseksi. Ajattelin kirjoitella sen kuitenkin nyt ennen kun on aika palata tunnelmiin jotka lähestyvä 19. päivä ja puolen vuoden merkkipaalu tuo väistämättä tullessaan. Tämä asia on kanssa sellainen että jos oikeasti haluan auttaa muita kirjoituksillani on myös kerrottava asioista jotka eivät menekkään ihan niin, tai ehkä ei ollenkaan niin mitä on ajatellut. Jopa tänne blokiinkin kirjoittanut. Haluan kerto asiasta joka aiheuttaa itsessä kovasti tunteita, mutta se tuntuu aiheuttavan tunteita kaikissa lähimmissä ja valitettavasti myös niissäkin ihmisissä jotka eivät niin lähellä olekkaan.

Kyse on siitä kun mietin että mitä jos joskus elämääni tuleekin joku uusi ihminen. Joku joka on tärkeä mutta ei ole Janne. Joku joka ei korvaa Jannea eikä ole tarkoituskaan. Joku jolla pitää olla tarpeeksi hyvä itsetunto siihen että tietää että Janne on se ensimmäinen ja ainoa oikea vaihtoehto. Tällätavalla minä ajattelin, ja varmaan monet lukijatkin sen muistavat. VÄÄRIN !! Asiat eivät olekkaan ihan niin mustavalkoisia. Löytyy myös kaikki harmaan sävyt. Jopa tänä aikana ympärillä on pyörinyt niitä vääriä ihmisiä, niitä jotia ei kannata päästää lähelle. Niistä haluaisin kaikkia sellaisia jotka joskus ovat samassa tilanteessa, varoittaa. On ihmisiä jotka käyttävät heikoilla olevaa hyväksi tai ainakin yrittävät. Lupaavat, uskottelevat, saavat uskomaan, satuttavat, ahdistavat, ja kaikkea mahdollista. Olisi hyvä jos läheiset ihmiset huomaisivat tällaiset "myrkylliset" ihmiset ja osaisivat auttaa sitä joka ei ehkä pystykkään tekemään itse järkeviä päätöksiä siinä tilanteessa kun koko elämä on sekaisin. Näitä ihmisiä löytyy ystävistä ja kavereista, ja niitä löytyy myös ulkopuolisena. Niitä kuitenkin on ja paljon. Minä sain apua minulla oli perheeni, rakkaat ystäväni minulla oli tukijoukkoja, ja minä selvisin näistäkin. Kasvoin jopa yli niin etten enää välitä edes korjata joitakin väärinkäsityksiä ja pahoja puheita asioitten suhteen. Olkoon.. minun elämälläni on tärkeämpikin tarkoitus kun jaksaa jauhaa ikävistä asioista päivästä toiseen ja oikaista väärinkäsityksiä. Jos ne eivät voi satuttaa minua, en minäkään enää jaksa niihin tuhlata energiaa.

Koska sitten on oikea aika uudelle parisuhteelle.. Se aika on jokaisen ihmisen itse päätettävä, onko valmis, miten auki haavat ovat. Itse ajattelen asiaa niin, että kun ajattelee vielä että se kuollut puoliso on vain ja ainoastaan se ensimmäinen ja toinen tulee sen jälkeen, silloin et ole vielä valmis. Kun tajuat että kahta suhdetta jossa kummassakin on vahvoja tunteita olemassa ei voi verrata keskenään. Kun ymmärrät ja ennen kaikkea tunnet että sen uuden ihmisen kanssa sinulla on mahdollisuus olla onnellinen ilman että ajattelet että hän on se seuraavaksi paras vaihtoehto, olet vahvoilla. Minä olen viimeisen parin viikon aikana ymmärtänyt nämä aisat, olen tajunnut että uusi suhteeni on tärkeä ja voin olla onnellinen. Tällä ihmisellä ei tarvitse olla niin vahva itsetunto että hän tajuaisi olevansa se seuraava valinta. Ei hän ole mikään seuraava valinta, hän on se joka tällä hetkellä on tärkein, koska elämä meni niin kuin meni, jos se olisi mennyt toisin emme olisi koskaan tavanneet mutta kun ei mennyt ja tässä me nyt olemme. Hän on se jonka tapasin tässä elämässä. Hän ymmärtää mitä on tapahtunut menneisyydessä, ihan vähän aikaa sitten, hän ymmärtää jos itken ja olen surullinen, mutta koskaan hänen ei tarvitse ymmärtää että tulee olemaan se toinen, sitä hän ei ole. Janne oli ensimmäinen, mutta menetin Jannen, todella julmalla tavalla. Elämä kuljetti minut tänne Raumalle. Tapasin hänet.. sattumaa tai kohtaloa, mitä lie.. nyt hän on se ensimmäinen ja ainoa. Se joka Janne joskus oli. Tiedän että kaikki tapahtui aika pian, mutta itse olen valmis kun olen tajunnut nämä seikat elämässä. Kaikkea ei voi suunnitella, kaikkeen ei voi varautua, elämä kuljettaa, mutta siihen haluan uskoa että kaikella on tarkoitus.

Tällä hetkellä on jatkuvasti isoja tunteita, niin hyviä kun huonoja. Juttelin siskoni kanssa eilen ja hänkin kertoi ikävän Jannea kohtaan nostaneen päätään. Samoin kertoi Jannen siskot ja pojistakin sen huomaa.. Itsellä on ollut halju olo. Tiedän että ensiviikolla tuleva 19. päivä on monelle vaikea, ei vain ja ainoastaan minulle. Muutkin miettivät, surevat ja ikävöivät ja hyvä niin. Minulla on kuitenkin astetta paremmat mahdollisuudet selvitä siitä. Enää en ole yksin, enää tulevaisuus ei näytäkkään niin synkältä, tulevaisuudessa on toivoa, ja hetkelliset romahdukset eivät vaikuta niin kovasti enää. Toivoisin todella että kukaan ei joutuisi käymään läpi tällaisia asioita ikinä elämässään, mutta jokainen menettää jotakin ja jonkin rakkaan ja tärkeä joskus. Toivon että minun kokemukseni auttavat niitä jotka menettävät äkillisesti ennalta arvaamatta jonkin läheisimmistä ja rakkaimmista ihmisistä. Joku päivä vielä luen tekstit jotka kirjotin aiemmin, en vielä mutta joskus. Silloin tiedän miten paljon olen mennyt eteenpäin, miten aatokset ja tunteetkin ovat muuttuneet. Asiat menevät eteenpäin, kipu helpottaa, kaipaus nostaa päätään. Kaipaus on tunne joka on helpompi kestää. Se on tunne joka muuttaa ajan myötä kaikki muistot kauniiksi, ja saa uskomaan jälleennäkemiseen.

Ihminen on selviytyjä jos niin haluaa. Ei saa jäädä vuoteen pohjalle, pitää surra mutta surulle ja ahdistukselle ei saa antaa kaikkea valtaa. Pitää uskaltaa olla onnellinen taas. Minä uskalsin ja annoin sille mahdollisuuden. Olen löytänyt jotain mikä on tehnyt elämästä taas toisenlaisen, paremman. Kiitos Sinulle <3 ja kiitos kaikille jotka olette aidosti onnellisia minun puolestani. Te jotka arvostelette ja kauhistelette selän takana.. sen saatte tehdä, kunhan teette sen todellakin niin etten minä saa tietää. Tiedän että sellaisiakin ihmisiä on. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta muistakaa miettiä samalla.. olenko koskaan itse loukannut omaa puolisoani, tai ystävääni, olenko minä oikea ihminen arvostelemaan. Minulla on kaikki niin hyvin kuin tällaisessa elämäntilanteessa voi olla. Olen onnellinen ja odotan talvea, kevättä ja kesää. Se on aika paljon jo kun vielä jokin aika sitten en jaksanut ajatella edes seuraavaa viikkoa.

Nauttikaa syksyisestä sunnuntaista kaikki kanssakulkijat <3 ihanaa että lukijoita on edelleen paljon.