18.3. ilta oli ihana niin kuin kerroin teille kaikille , jopa upeampi ja lämpimämpi kuin yleensä, jopa niin ertiyislaatuinen että mietin itsekkin illan mittaan miten ihana mies ja perhe minulla on. Meillä oli suhteessamme ollut omat vaikeudet ja karikot, meillä oli lapsiperheen ongelmia, mutta silloin kaikki oli hyvin, oli ollut jo pitempään ja rakkaus oli voimakkaasti läsnä jokaisessa sen illan hetkessä ja yölläkin. Jannen viimeisiksi sanoiksi jäivät " Salla vaikka mitä tapahtuisi rakastan sinua nyt ja aina enemmän kuin mitään ja kerro aamulla pojillekkin että isi rakastaa ja kerro Jonnillekkin että Janne rakastaa" mietin kovasti miksi Janne puhuu tällaista, miksi katsoi sen tarpeelliseksi, tämän jälkeen menin kainaloon niinkuin aina illalla ja nukahdimme siihen varmaan aika piankin, niinkuin satoina iltoina ennen tätä iltaa. En tiennyt että vain muutaman tunnin päästä menetän rakkaani, minun on annettava hänet pois.
Herään ennen viittä, olisiko kello ollut 04:47, oli se muistan puhelimeni digitaalisen näytön, herään kun Janne huutaa, ja hän kramppaa, kokeilen ihoa joka on kylmä, ja läpsäsen kasvoihin ensin hellemmin, huudan Jannea nimeltä, läpsäisen uudestaan kovemmin, ei tehoa, tajuan heti että tilanne on paha, soitan 112 välittömästi, en meinaa löytää numeroa puhelimestani, katson että Janne hengittää.. Pääsen läpi heti kerron tiedot joita minulta kysytään, vastaan rauhallisesti, "kyllä minä osaan elvyttää, kyllä laitan puhelimen sivuun (kaijutinta en osaa sillä hetkellä laittaa päälle, en vaan löydä oikeaa nappia), kyllä nostan rakkaani alas sängyltä" Nostan Jannen joka painaa 90kg sylissä kuin pienen lapsen alas sängyltä, muistan vielä miten pää kolahti lattiaan, silitin poskea ja sanoin "anteeksi" olen äärimmäisen rauhallinen vaikka kyyneleet valuvat poskille.. Aloitan elvyttämään.. nainen puhelimen toisessa päässä laskee (huutaa että kuulen) 1,2,3....18,19,20....27,28,29,30 hengitys korisee, tiedän että se ei tarkoita että Janne hengittää.. puhallan yhden, kaksi, kolme kertaa, Janne hengittää kämmenselkään tulee lämmintä ilmaa .. Tajuntaa ei ole, Janne makaa rauhallisena ja rentona, ei huuda eikä mihinkään enää satu, hengitys hiipuu.. Jatkan painelua, hengitys palaa.. en puhalla siis.. hengitys hiipuu.. jaktan taas.. hengitys ei enää palaa.. On mennyt 10 min menen avaamaan oven ambulanssille joka on jo pihassa.. Nyt minun työni on tehty, siirryn sivuun, olen hiestä märkä, itken, annan vuoron ammattihenkilökunnalle.. kuulen puheen kammiovärinästä.. se ei ole hyvä ei.. Näen kun janne vedetään jaloista olohuoneeseen, käyn katsomassa poikia jotka kaikki nukkuvat, näen kun jannen koko keho pomppaa kun hänen sydäntään käynnistetään sähköllä.. ei vastausta..sydän ei lyö. Silloin se tulee.. ovista ja ikkunoista, se tietoisuus päähäni, Janne on kuollut, ambulanssimiehet jatkavat vielä, mutta minä tiedän jo nyt, Jannea ei ole..Peli on pelattu. Se on tunne jonka olen kuullut olevan olemassa, kun menettää jonkun hyvin rakkaan se tieto tulee jo ennen kuin sinulle faktat kerrotaan sinä vain tiedät, en tiedä miten mutta tiedät. Kun Jannea on elvytetty puolituntia (+minun 10min) lääkäri tulee luokseni, kertoo että nyt mennään "laina-ajalla" vielä jatketaan mutta jokainen minuutti valuttaa aikaa hukkaan. Minä tiesin kuitenkin jo, ja lääkäri näki sen kasvoiltani, otti kädestä ja kertoi olevansa palhoillaan, pyysi tietoja ylös ja meni jatkamaan.. 45 min elvytyksen jälkeen (+10min) sanoin poikien huoneessa ääneen " Janne rakas, jos sinun on mentävä mene.. Mutta anna joku merkki siitä että tiedät miten huonosti minä voin, miten minuun sattuu" Samalla hetkellä Jannen sydän löi, muutaman kerran.. verenpaine ei palautunut mutta hetken sydän löi kunnes sammui lopullisesti, siinä oli minulle merkki, sattumaa sanoo joku minä sanon että Janne kertoi minulle että hän tietää ja on pahoilaan. Minun maailmani romahti, kerralla kasaan. 5:55 Janne julistetaan kuolleeksi. Ambulanssikuskit pyynnöstäni siirtävät Jannen makuuhuoneen lattialle , ja he vielä peittelevät Jannen , laittavat tyynyn pään alle, se on heiltä kauniisti tehty, olen heille todella kiitollinen. Siinä se mitä Jannelle tapahtui sitten alkaa aivan toinen taisto..
Minä otan puhelimen käteen ja soitan .. ensin Jannen äidille, sitten omalle äidille, sitten ystävilleni jotka voisivat tulla hakemaan poikia, Ninnu tulee , en ikinä unohda Ninnua meidän eteisessä, kello oli vasta 6:20 ja siinä hän oli minun ystäväni, piti minua sylissä.. Kysyn ambulanssikuskilta koska ja mitä sanon pojille toinen loistava neuvo " Sanot heti ja sen mitä tapahtui, parempaa aikaa ei tule" Jerry herää kerron että isi sairastui pahasti ja kuoli, ja että isi on nyt taivaassa.. Jerry alkaa itkemään, Jaska herää kerron saman hänelle, en muista itkinkö minä vai en, Jaska ei ymmärrä on vaan hämmentynyt, menen Jonnin luokse, kerron mitä tapahtui, Jonni romahtaa ja itkee, minuun sattuu, sydäntä revitään rinnasta, ei tämä voi olla totta. Muistan että pyysin äitiäni lähtemään luokseni ja hän lähtee, ajamaan 430km luokseni, ottaa siskoni matkalta mukaan, voi minun perhettäni. Saan kiinni jannen kavereita, pyydän levittämään sanaa että kukaan ei saa tietoa sosiaalisenmedian kautta.. Pelkään että pojat menevät makuuhuoneeseen, isillä on letkuja, on verta, isi on kipeän näköinen, haluan että pojat lähtevät ystäväni matkaan, haluan että he pääsevät pois. Ystäviä tulee, Joonas tulee , Jannen vanhemmat tulevat, en muista edes ketkä kaikki tulivat ja koska, muistan että Ninnu otti pojat, minä jäin poliiseja odottamaan, muistan että poliisi halasi minua piti sylissä ja itki, muistan mahtavan henkilökunnan ja todella osaa ottavat ihmiset. Muistan että kahden aikaan Päivi sanoi että minun on mentävä suihkuun, minulla oli edelleen yöpaita joka oli ollut läpimärkä hiestä ja nyt kyyneleistä, minun ON mentävä suihkuun ja menenkin, muistan soittaneeni esimiehelleni, ja kertoneeni tapahtuneen ja etten nyt "vähään aikaan" tule töihin, muistan olleeni looginen ja rauhallinen olo oli epätodellinen en se ole minä se on joku muu, jonkun muun elämä. Muistan että minulle tuli hätä poikien luokse, muistan että menin Päivin kyydillä Ninnulle, mutta sen jälkeen en muista mitään.. filmi poikki, pätkiä sieltä täältä mielessä seuraavat viikot ovat pyyhkiytyneet vaikka miten yritän muistaa mitään ei tule mieleen.. Aivan mustaa ja tyhjää kaikki! Ehkä palautuvat mieleen ehkä eivät, ehkä tästäkinn jäi jotain pois kirjoitan sen myöhemmin jos muistan jotakin, mutta nyt päästiin siihen hetkeen kun en enää muista, muistan tunteita ja pelkoa, ahdistusta ja surua , sellisista asioista jota ei voinut kuvitella silloin kun joskus Jannen eläessä ajatteli, mitä jos minun läheiselleni tapahtuu jotain. Ne ajatukset väistyivät paljon rajumman ja karumman todellisuden tieltä. Sitä e voi kuvailla mitä tuntee.
Jannen ruumiinavaus pöytäkirja tuli ensimmäisenä päivänä kun tulin Raumalle. Ei Janne ei kuollut töissä, Eikä meillä ollut avioeroa tulossa, ja Janne EI tappanut itseään, eikä Janne kuollut hormooneihin, nämä kaikki juorut kuulin. Jannen ruumiinavauksessa todetaan Jannen kuolleen sepelvaltimotautiin, vain ja ainoastaan korkeat kolesteroolit ja sepelvaltimotauti oli syynä tähän kuolemaan. Janne kuoli luonnollisesti, se voi tapahtua sinulle, minulle kenelle tahansa meistä, ei draamaa ei suuria juoruja ja lööppejä, Janne kuoli kun sydän oli sairas eikä jaksanut enää. Juorut loukkasivat, itkettivät pahoittivat mielen, mutta saivat minut ymmärtämään ihmisten pahuuden, mutta ystäväni ympärilläni, tukijani, saivat ymmärtämään myös ihmisten hyvyyden, aidon halun auttaa toista, ja se on jatkunut edelleen. Minulla on hirveästi ihania ihmisiä jotka välittävät ja huolehtivat ja auttavat, kiitos teille siitä, niin lähellä kuin kaukana <3
Siinä se oli koko tarina, sen mitä siitä tänäpäivänä muistan, kaikkea en muista, varmaan palaan aiheeseen vielä, mutta siinä meidän aamu 19.3. siinä kaikki se joka muutti minun elämäni suunnan radikaalisti ja julmalla tavalla.
Hyvää yötä rakkaat kaikkialla, missä olettekin. Rakastakaa toisianne, ja huolehtikaa toisistanne. Kiitos että huolehditte myös minusta.
