Nämä ovat vaan niitä hetkiä jolloin olisi ihana istua lasten isän kanssa sohvalla ja jutella syntymästä, vauva-ajasta, toiveista ja unelmista, tulevaisuudestakin, kaikesta mistä normaali pariskunnat jutteleva, ja minähän juttelin, aina siitä asti kun kuulin odottavani Jerryä, aina palattiin hetkiin kun luulimme ettemme yhteistä lasta saa.. aina merkkipäivinä käytiin läpi mitä tapahtui vuosi sitten siihen aikaan tai kaksi vuotta sitten tai kolme.. tänään kävisimme läpi mitä teimme viisi vuotta sitten tähän aikaan. Nyt kukaan ei ole muistelemassa tai käymässä läpi, isi ei ole onnittelemassa sitä rakasta poikaa, kun hän herää syntymäpäiväänsä ja minua itkettää, minä haluaisin Jannen tänne nyt heti, en edelleenkään halua uskoa että tämäkin syntymäpäivä menee ilman häntä, että isi ei tule, ei syö synttärijätskejä, ei halaa esikoistaan joka täyttää viisi vuotta ja kaipaa isäänsä, ei halaa minua, ei ole enää täällä.. Minua itkettää nyt ja tiedän että minua itkettää huomenna, toivon että selviän tällä illalla ja huomisella, mutta pelkään että se ei riitä. Ikävän muodonmuutos aiheuttaa sen että itkut kestävät lyhyemmän aikaa mutta useamman päivän, ja inhoan sitä. Inhoan itkeä koko ajan.. itku puhdistaa, sanotaan, mutta liika on liikaa, itkuakin. Tiedän jo nyt että päivä on Jerrylle kaikkine iloineen myös surullinen, Jerryn on kova ikävä, Jerry kertoo miten sydämmeen sattuu, Jerry leikkii isin olevan vaan töissä, Jerry ikävöi valtavasti. Jerry on hirveän tunteellinen ja arka lapsi, hänessä on paljon samaa mitä minussa oli lapsena, ja tiedän että huomenna on päivä jolloin kaikki haluaisivat olla iloisia ja onnellisia ja nauttia ja samalla on ikävä, sydäntä raastava ikävä.
Itselleni on taas illan mittaan noussut vahvasti tunne epäreiluudesta. Ei ole oikein että isi ja rakas aviomies otettiin minulta ja pojilta pois. Maailmassa olisi ollut niin paljon ihmisiä jotka olisivat joutaneet pois. Haluan ajatella että jokainen elämä on tärkeä ja kallisarvoinen, tottakai, mutta se joka tulee jeesustelemaan minulle siitä voi katsoa pieniä poikiani ja kertoa että miten voi olla oikein että näiden ihanien lasten rakastava isä otettiin pois. Miksi he ovat oleet 4 ja 2 vuotiaina oman isänsä hautajaisissa, miksi heillä ei ollut oikeutta tutustua isäänsä, En harrasta kiroilua, yleensä, mutta nyt ystäväni sanoja lainatakseni voisin sanoa "Vittu mitä paskaa.." Nyt haluan olla hetken katkera ja vihainen koko maailmalle, itkeä , tunnen myös itsesääliä ja säälin poikiani. Jokupäivä minua kiukuttaa taas nämä tunteet, ehkä jo huomenna, mutta nyt kotiin tullessani, pahan olon tunne valtasi minut nopeasti ja itku tuli heti.. Minulla on vielä Jerryn lahjat paketoimatta , ja on puoliyö, menen tekemään sen ja sitten menen nukkumaan ja toivon että uni tulee pian ja tämä viha ja katkeruus häviää. Taas kun selviän synttäreistä olen yhden merkkipäivän vahvempi.
isi ja Jerry viimekesänä makkaran syönnissä Harronsaaressa Varkaudessa <3
isi ja Jerry imuroi muutamia vuosia sitten <3
isi ja Jerry remonttihommissa <3
Voi miten minun on ikävä Jannea, voisiko joku nyt vaan tulla ja kääntää kaikki maailman kellot taakseppäin ja tuoda minun rakkaani takaisin, voisiko, edes yhdeksi päiväksi <3
