Niin , monikohan luuli otsikon nähdessään että "mitä nyt taas.." ei nyt ei olekkaan mitään pahaa, tai kurjaa asiaa, minulla on ollut hyvä päivä. Itkin kyllä, töistä kotiin ajaessani, tuli joku kappale joka sai kyyneleet valumaan kuin varkain , huomaamatta. Niin minulle käy usein, kyyneleet valuvat ennen kuin itse huomaankaan, ja kun huomaan on jo "myöhäistä" tehdä sille asialle mitään, itku tuli, mutta yhtä varmasti kun se tulee, se menee pois. Itkin töissäkin, ruokatauolla, tai en itkenyt vaan silmäni kostuivat ( Jannen sanoin, en itke silmät vaan hikoilevat) , kauniista sanoista jotka sain sähköisessä muodossa Varkaudesta, sanoista jotka olivat täynnä myötätuntoa ja ymmärrystä, ihmiseltä joka selvästi ymmärtää pahan oloni syvyyden. Itkin siis surusta mutta myös ilosta, ja yhtä nopeasti kuin kyyneleet olivat ilmaantuneet, ne olivat poissa. Olin täysin rauhallinen ja työkaverini ei varmasti huomannut mitä oli tauon aikana tapahtunut.
Ilta oli tosi kiva, niin kiva ja rentouttava että ei ole pitkään aikaan ollut. Juttelin omista asioistani aivan rauhassa, Jannestakin, eikä se tuntunut pahalta, ainoastaan ongelmana oli , jos se nyt on ongelma, että puhun paljon ja kokoajan, mietin saako muut ihmiset ääntään ollenkaan kuuluviin kun minä puhun puhumisen ilosta, silloin kun se tuntuu hyvältä, ja turvalliselta. Minä puhun kaikesta maan ja taivaan välillä, ja joskus käy niin kuin tänään, että minua ei itketäkkään. Tuntuu ainoastaan mukavalta, ja rennolta , ei tarvitse jännittää , "mitä jos kuitenkin" itken, ei se haittaa jos itken. Joittenkin seurassa olen vaan luontevampi, niin kai se on kaikilla. Minulla oli siis oikein mukava työpäivä ja vielä mukavampi ilta.
Halusin tämän tänne kertoa teille lukijoilleni, ihan sen takia, että viimeajat olen ollut aika maassa ja se näkyy teksteistäni, ajattelin että kun en olekkaan niin maassa ja mieli on hyvä, on se aika kertoa tännekkin. Näin siis tänään, toivottavasti jatkossa voin useammin kertoa hyvästä mielestä ja olosta, että tällaiset illat jolloin en itkekkään nukkumaan mennessä tulisivat isommaksi osaksi elämääni, että hetkeksi suru väistyy ja yksinäisyys väistyy ja osaan olla ajattelematta kokoajan mitä olen menettänyt. Osaan olla kiitollinen siitä mitä olen saanut ja siitä miten moni on valmis tukemaan ja auttamaan minua. Tähän on hyvä palata kun ei olekkaan niin hyvä ilta, sitten kun on sellainen päivä voi lukea että hyvä iltakin on mahdollinen. Minä näin tämän illan, se on aivan totta, minä en itke nyt, ja ehkä aamulla ei säre pää niinkuin muina aamuina on särkenyt.
Kiitos kanssakulkijat, eikö olekkin ihanaa silloin kun mieli on hyvä, se tunne on siellä jossakin !!
pitää muistaa olla onnellinen , vaikka vain pienen hetken, sekin saattaa olla enemmän kuin oli aiemmin.
Hyvää yötä kaikille teille <3!
