Mul ois vähä asiaa..

Tai mulla olisi niin paljon asiaa että on tullut kirjottamis "ähky", en tiedä mistä alkaa ja mistä lopettaa.. Asiaa kasaantuu pään sisään ja sammakoita hyppii suusta ulos kun kaikki ei mahdu enää päähänkään. Mistä aloittaisin purkamaan tätä kasaa.. kai se on vaan päivä päivältä mietittävä mitä nyt sitten, ja kirjoitettava miltä sillä hetkellä tuntuu. Olen pitänyt tietoisen tauon kirjoittamisessa ja minulla on ollut myös "parempaa" tekemistä, ei ole ollut aikaa kirjoittaa.. Minä olen jutellut oikeiden ihmisten kanssa, kasvotusten, käynyt ystävien kanssa kahvilla ja kyläillyt, mitä omituisimpiin vuorokauden aikoihin ja mitä yllättävimpiin paikkoihin. Tänään kun ajelin Uudestakaupungista kotiin Raumalle ajettelin ENSIMMÄISEN kerran Jannen kuoleman jälkeen että minulla taitaa kuitenkin olla kasaantumassa jonkinlainen elämä näihin raunioihin. Olen vielä kaukana siitä lopullisesta selviämisestä, siitä miten vihdoin päästän irti, mutta kun katson ympärilleni ja mietin ihmisiä elämässäni, voinko muuta kuin selvitä, oma elämänasenteeni on kuitenkin peruspositiivinen, hymyilen paljon ja kokoajan enemmän, pojat ovat iloisempia ja rauhallisempia kuin ennen, varsinkin Jonni joka on aivan huippumahtavaa seuraa ja ihanan iloinen ja huumorintajuinen, Jonnin kanssa on kivaa. Ja minun ympärilläni on 24/7 ihmisiä valmiina auttamaan. Minä olen sitä lajia joka selviää, olkoon sitten vaikka se Rölli-tyttö josta pojat puhuu tai Pocahontas Prinsessa joka itse mielummin olisin, poikien mielipiteestä huolimatta, minä olen selviytyjä, ja joka sekunti uskon siihen enemmän ja enemmän myös itse. Minä selviän koska minun on PAKKO ja minä selviän koska minä HALUAN selvitä.

Tiedän että edessä on pitkä matka, jonka aikana välillä kaadutaan ja sitten taas noustaan ylös, pyyhitään pölyt polvista ja jatketaan. Eilen minulle tuli ahdistus kohtaus, minulle itselle epämukavassa tilanteessa, tiesin että "kohtaus" tulee vaikka tekisin mitä ja vaikka tilanne olisi miten väärä, ja silti yritin saada sen häviämään, sillä tuloksella että tilanne paheni huonommaksi mitä se olisi ollut jos olisin antanut pahan olon vaan tulla. Taistelin vastaan, kaikin keinoin mitä keksin, mutta hävisin. Mieleeni jäivät kuitenkin sanat joita en ihan heti unohda, jos ikinä.. Sanoin että minua harmittaa että näin kävi, ja että olen pahoillani, vastaukseksi sain lauseen joka sai minut taas ymmärtämään jotakin ihmisistä jotka välittävät oikeasti : Onko sun mielestä parempaa paikkaa kun tämä jos se paha olo tulee? " TOTTA, olen ollut ensimmäisten viikkojen jälkeen lähes aina yksin kun olo on tullut, nyt sen näki joku toinen ja se ei ollutkaan pelottavaa minulle, se oli ihan Ok, ja se meni ohi. En ehkä edelleenkään ole sinut tämän asian kanssa mutta ehkä on nyt yksi ihminen enemmän jonka seurassa se saa tulla, jos on tullakseen, ilman pelkoa ja hävitä sitten pois.

Muutenkin olen huomannut että pienet sanat ja lauseet merkitsevät hirveästi, silloin kun niiden sanoja tarkoittaa mitä sanoo. Osanottoja olen saanut paljon, olen niistäkin sanoista tottakai kiitollinen, mutta enemmän minä olen kiitollinen näistä ystävällisistä sponttaaneista pienistä arkisista asioista, joilla saa toisen hyvälle mielelle. Ystäväni ovat saaneet monesti viimeaikoina mieleni hyväksi tietämättä edes että ovat niin tehneet. On paljon pikkujuttuja joita haluaisin kertoa teille, siihen menisi kuitenkin ikä ja terveys joten annan olla.. Kerron vaan että arkipäivän pikkuasiat ilahduttaa , tänään ystäväni sanoi käydessään töissäni "näytät tosi hyvältä, oikeesti" , sitten tuo edellä mainittu "onko parempaa paikkaa kuin tämä", vielä on sanottu "näytät tosi hyvältä, olet laihtunut hirveästi" , on avattu ovia, on maksettu puolesta, on välitetty ja soitettu, oltu valmiina auttamaan koska vain. Näitä asioita arvostan suunnattomasti, niiden osanottojen ja perinteisten huomioimisten lisäksi. Ne jäävät sydämmeeni ja tekevät minut onnelliseksi. Olen ehkä alkanut kiinniittää enemmän huomiota pieniin asioihin, jotka ennen ehkä olisivat menneet ohi. Jokainen ystäväni joka tunnisti itsensä tekstistä, kiitos teille vielä erikseen, ja samalla kiitos kaikille ystävilleni <3 olette olleet mahtavia, on minussa ollut kestämistä ja tulee vielä olemaan. Olette rakkaita!!



Tossa se kuva, minkä otin kun Jerry mietti että mä näytän ihan prinsessalta (lienee tarkoittanut Pocahontasta, koska puhui intiaani prinsessasta :D) mutta tuli toisiin aatoksiin ja sanoi "ei kyllä sä näytät Rölli-tytöltä :D kiitos hänelle siitä <3