Juhannusnuotiolla mietin Jannea ja sitä miten edellisenä juhannuksena sillä samalla nuotiolla istui osittain sama porukka ja Janne, kukaan ei olisi voinut arvata että se on meidän viimeinen yhteinen juhannus, ei sellaista voi edes ajatella. Kun on vielä nuori, ja koko aikuisuus perheenä edessä, kukaan ei ajattele sellaista, eikä pidä ajatella ei missään nimessä! Pitää osata elää, uskaltaa elää, ilman jatkuvaa menettämisen pelkoa. Minä en itkenyt nuotiolla, minun oli hyvä ja lämmin olla, ympärilläni oli ihmisiä jotka välittävät ja ikävöivät myös, ihmisiä jotka ovat tehneet elämästäni helpompaa tänä aikana kun Jannea ei enää ole. Meillä oli aivan loistava juhannusyö nuotiolla, meillä oli "makkarapuu" , meillä oli mandoliinimies, meillä oli hysteeristä naurua, meillä oli "Kim Herold, olohuoneessa" meillä oli toisemme ja meillä oli Happy Happy Joy Joy drinksuja, meillä oli kaikkea kivaa, ja rutkasti lämpöä ja hyvää mieltä. Meillä oli paljon hymyileviä kasvoja ja meillä oli kivipenkkejä, meillä oli kivaa !! Ja minulla ei ole ollenkaan huono-omatunto nyt eikä silloin siitä että oli kivaa, minulla saa olla kivaa ja se ei tarkoita että olisin unohtanut. En minä ole unohtanut , mutta minä pala palalta, askel askeleelta siirryn eteenpäin, ja pidän Jannen sydämmessäni mukana minne menenkin. Se että uskallan alkaa elämään ei tarkoita Jannen hylkäämistä, sellaista joka on osa sinua ei voi hylätä tai unohtaa, sen kantaa mukanaan ja samalla alkaa kerätä uusia muistoja ja uusia kokemuksia, alkaa antaa elämälle mahdollisuutta.
Juhannuspäivänä olo oli aika halju, pojat olivat kärttyisiä ja minun mieleni oli kurja. Itkin aikapaljon illalla kun oli poikien nukkumaan laittaminen, ajattelin että miten minä jaksan aina näin, aina vain yksin, 24/7 sekä äiti että isä.. Anna vettä, mulla on nälkä, tahdon vessaan, en nuku, en syö, en en en , anna anna anna.. Tuntui epätoivoiselta, onneksi äitini tuli apuun, auttoi poikien nukkumaan laitossa, olin tosi väsynyt, jätin pojat ja mamman iltahommiin ja menin saunaan istumaan, vaatteet päällä itkin pesuhuoneessa ja olo oli hirveä, sitten sattui jotain, siskoni mies Kalle tuli muissa-asioissa saunalle, touhusi jotain omiaan ja huikkasi "kato, linnulla on pesä tuossa sähkökaapin päällä.. " ihan hiljaa puhui ettei lintu säikähdä.. Kurkkasin linnunpesään ja siellä oli neljä pikkuriikkistä munaa. En tiedä mikä lintu se oli eikä sillä ole merkitystä, mutta sillä oli merkitystä, että Kalle kohtasi minut kun suru oli kova, ei välittänyt itkeneistä kasvoista ja kyyneleistä, halusi vaan kertoa että linnulla on pesä aivan siinä vieressä, olo parani heti , itku väheni, tarvitsin vielä hetken aikaa katsella merelle ajatella omiani ja sen jälkeen olin taas valmis perheeni kanssa jatkamaan juhannuksen viettoa. Se otti aikansa, mutta siitä selvisin. Huomasin että perheeni antaa minulle tilaa surra, antaa aikaa olla yksin, mutta ei pelkää kohdata surullista minua vaan haluavat piristää ja olla läsnä. Miten paljon olenkaan saanut kun olen saanut sellaisen perheen.Pitää muistaa olla kiitollinen kaikesta siitä tuesta ja lämmöstä jonka heiltä saan.
Juhannukseen liittyi muitakin asioita, ihmisiä, minulle merkityksellisiä juttuja, hölmöilyä, ajatuksia, isoja asioita mielessä, päällimmäisenä kuitenkin jää mieleen, että tunsin vahvasti että minä voin jatkaa elämääni, on ihan ok että tunnen mitä tunnen, se ei katoa, mutta voin jatkaa.. otan taas askeleen eteenpäin. Mietin jo nyt millainen on ensi juhannus, niin paljon voi vuodessa tapahtua, viimeisen vuoden aikana tapahtui jotain pahaa joka ravisteli koko elämän uusiksi, ehkä seuraavat kuukaudet seuraava vuosi tuo jotain hyvääkin, on vain uskallettava elää. Kaikesta huolimatta.
Muista sinäkin rakas kanssakulkijani antaa omalle elämällesi mahdollisuus, uskalla elää jo tänään, ei aina huomenna tai ensiviikolla, mieti mitä haluat ja toteuta se. Käy jätskillä, tanssi sateessa, lekottele auringossa, katsele auringonlaskua ja jos ei nukuta katso vielä kun se nousee. Jos sinulla on joku jonka kanssa katsella, oma rakas, ystävä, kuka tahansa nauti siitä, ota kädestä kiinni ja katselkaa. Nauti elämästä.
Tää toimi aattona grillimestarina ihan ite ja jotenkin se sitten ihan jopa onnistui :D!!
Tää on se meijän makkarapuu.. se on hiano !!!
Ja tässä sitten maaiman ihanimpiin ihmisiin lukeutuvia naisia <3 !
