Miedän isi on kuollut

Ohi on onneksi.. kamalan pitkä päivä.. tuntuu että ei meinannut millään loppua.. itkua aamulla ja itkua illalla.. itkua kokoajan niin että nyt särkee päähän. Mutta olen selvinnyt ja menossa nukkumaan, olen voittajana tässäkin taistossa ja aivan varmasti paljon Jannen ansiosta. Minulle on tullut tavaksi pyytää Jannelta apua kun on oikein paha olla. Juttelen ja kerron miten pelkään, välillä ääneen, yleensä ajatuksissani, ja kerron miten tarvitsisin jonkun tukemaan, jonkun sopivan auttamaan.. Tein niin myös eilen, eikä mennyt puoltatuntia kun Jape laittoi viestin, ei siinä viestissä ollut mitään ihmeellistä, se oli vaan rohkaiseva ja ilahdutti kovasti. Samalla tavalla kun perunkirjoituspäivänä Jonski oli siinä sattumalta ja vielä kaksi kertaa juuri silloin kun eniten tukea tarvitsin. Nyt Japen viesti pelasti paljon , auttoi pahaan oloon.. Oli muitakin ihmisiä jotka muistivat, tai sanoivat jotain kaunista kun kerroin tilanteesta. Olen kovin kiitollinen ja voin vaan sanoa että ME selvisimme, en minä, vaan me.. Yksin en olisi selvinnyt taaskaan, ilman tukea ja turvaa ja ihmisiä jotka ajattelevat minua ja meitä, en vaan yksinkertaisesti pysyisi järjissäni, edes tämän vertaa kun nyt olen.

Palaan tuohon Jannelle jutteluun.. se on merkillistä.. Jokakerta kun olen ajatuksissani kertonut Jannelle asioita, pelkojani , pahaa mieltäni, on hyvin nopeasti sattunut jotakin sellaista joka saa mieleni paremmaksi. Jonski, Janne tiesi että Jonski on minulle rakas ja tärkeä ja kaikella sillä viisaudella jonka Jonski on saanut omien kokemustensa kautta, hän oli ehkä ainoa joka olisi voinut auttaa minua perunkirjoitus päivänä. Hänen halauksensa ja myötätunnon hyväksyin hän TIESI miltä minusta tuntui, sanat eivät tuntuneet pahalta. Myöskin illalla ennen perunkirjoitusta mietin että miten saan pojat siellä järjestykseen, juttelin Jannelle että voisiko hän "pitää pojille seuraa" ja seuraavaksi saan Jenniltä viestin jossa hän sanoo ottavansa pojat luokseen että voin mennä rauhassa, sattumaa, ehkä sinulle mutta ei minulle, sitten vielä tämä päivä ja eilinen ilta.. Ihmiset ottivat yhteyttä, laittoivat viestiä, mutta kun olo oli aivan hirveä Jape otti yhteyttä, Jannen paras ystävä, ihminen joka merkitsi Jannelle hirvittävän paljon, ja joka merkitsee minulle vähintäänkin yhtä paljon nyt kun Jannea ei ole, kukaan muu ei olisi voinut saada oloani niin hyväksi kuin hän, sen jälkeen oli taas siedettävää. Todellakin , elämä on sattumia täynnä.. mutta minä uskon että nämä sattumat ovat sellaisia mitkä Janne on saanut sattumaan, mitkä tapahtuu koska Janne näkee miten itken ja miten paha olo minulla on. Sinun rakas kanssakulkia ei tarvitse niihin uskoa, jokainen uskoo mihin haluaa, mutta minä uskon arkielämän pieniin ihmeisiin.

Kauppareissulla sattui sitten se ikävin asia, mitä vielä ei ole sattunut.. Jerry jutteli Jaskalle joka oli ostoskärryissä, että "isi näkee millainen on Rauman Prisma, isi on meidän sydämmessä mukana" joku keski-ikäinen mies kysäisi sitten pojilta että missäs teidän isi on , johon Jaska kovaa kirkkaalla lapsen äänellä " Isi on kuollut, isi on taivaassa" ja juuri tänä päivänä joka minulle oli muutenkin valtavan raskas.. En voinut itkulleni mitään, tilanne oli kurja, mies ei voinut katsoa minua päin eikä poikia.. kumpikin meistä olisi varmaan halunnut vajota maan alle jos olisi ollut mahdollisuus. Mutta nyt osaan varautua paremmin.. näin käy varmaan vielä uudestaankin. En halua hyssytellä poikiani missään asiasta, isistä saa puhua jos haluaa, tekee se epämukavan olon aikuisille tai ei. Pojilla on lupa puhua isistä.

Kuitenkin kaiken tämän keskellä rupesin ajattelemaan juhannusta, ja huomasin odottavani sitä. On mukava mennä mökille, meitä on tosi kiva porukka ja hieno remontoitu mökki, uskon että juhannus on mitä parhain satoi tai paistoi. Tiedän että yöllä saattaa tulla itku ja ikävä, ehkä kiukkukin, mutta tiedän että se saa tulla ja olen turvassa, sellaisten ihmisten seurassa jotka myös ikävöivät Jannea ja viime Juhannusta jolloin olimme samassa paikassa yhdessä. Itkettää jo nyt ajatella sitä, mutta odotan silti.. Haluan laulaa Rosvo Roopea rannassa nuotion ääressä ja nauttia merestä, mökistä, makkarasta, siideristä, rakkaistani, tästä tulee ihan hyvä juhannus tänäkin vuonna.