Et ollut toivottu vieras.
Pönkkäsin ovet kaikella minkä käsiini sain,
laudoitin ikkunat,
seisoin vartiossa
yöt ja päivät.
Silti tulit lupaa pyytämättä,
läpi ovien, lukkojen ja salpojen.
Et keskustellut kanssani,
et neuvotellut ehdoista.
Tulit ja veit minulta hänet
jota eniten rakastin.
Miten vihasinkaan sinua.
Mikään ei saanut minua hyväksymään tapahtunutta,
antamaan tekoasi anteeksi.
Kunnes eräänä aamuna
sanomalehden kulmassa
pieni Päivän sana.
"Kaikella on määräaikansa,
aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä
ja aika on kuolla
aika on istuttaa
ja aika repiä maasta"
Silloin tuo sana alkoi elää.
Ymmärsin että niin se on.
Sinun oli aika tulla,
ja viedä hänet
vaikka minä en ollutkaan siihen valmis.
Hyvää minun loppuelämän ensimmäistä päivää kaikille kanssakulkijoille <3 ! Muistakaa jokaisella on aikansa, käyttäkää tämä aika täällä huolella, rakastakaa, iloitkaa, olkaa onnellisia. Tästä alkaa uusi elämä, se jota en halunnut mutta joka minulle oli suunniteltu, halusin tai en. Janne sinulle sanon että rakastin, rakastan ja tulen aina rakastamaan ja muistamaan. Me näemme vielä <3
