Tiedän että tämäkin on "uuden elämäni" yksi suuri virstan pylväs. Talvesta asti suunniteltiin Jannen ja tottakai perheeni kanssa mökille menoa jussina, ja nyt menen sinne poikien kanssa ilman Jannea. Olisi outoa jos se ei aiheuttaisi mitään näitä pelonsekaisia tunteita, mutta toisaalta menen sinne ja sillä selvä, ja parhaassa mahdollisessa seurassa vielä. Kyllä se siitä helpottaa, olokin, ja jos itkettää on lupa itkeä, en varmasti ole ainoa jota itkettää tänään, joka ikävöi Jannea taas kerran, mutta meillä kaikilla joilla on ikävä sydämmessä voi olla myös mukava juhannus, nautitaan siitä nyt kun ilmatkin suosivat.
Eilinen aamu oli jo hyvä, ja sama positiivinen olo jatkuu nähtävästi tänäänkin, alkuviikon kauhea olo ja tunne on helpottanut ja "elämä hymyilee" taas. On taas helpompi nauttia pienistä asioista kun itku ei kokoajan ole läsnä. Luin eilen ihanan luvun kirjasta "Enkeleitä hiuksissa" siinä kerrottiin sielunkumppaneista. Puhuttiin miten jokaisella ihmisellä on sellainen, ja mikä parasta ei vaan yhtä vaan useita. Hän on paras ystäväsi, se tai ne ystävät jotka tuntuvat aina läheisiltä, ajasta tai välimatkasta riippumatta, hän on elämänkumppanisi, puolisosi, jos sinä itse koet niin, kerrottiin myös että ei pidä hakemalla hakea sielunkumppania, sellaiset ihmiset löytävät toisensa jos niin on tarkoitettu. Voi olla onnellinen ilmankin. Janne oli vahvasti minun sielunkumppanini, tunsin sen koko kehollani ja tiesin, minulla on muitakin sellaisia, muutama ystävä jotka täyttävät nämä tunnusmerkit ja varmasti tulevaisuudessa ehkä löydän vielä lisää. Minusta oli lohdullista ajatella että sellaisia ihmisiä on useita, ei vain yhtä "joka sinulle on tarkoitettu" niinkuin Janne oli, minulla on mahdollista löytää toinenkin "minulle tarkoitettu" ja minulla on niitä "tarkoitettuja" jo nyt elämässäni.. ystävinäni. Aika ihana ajatus tosiaankin, sai hymyn huulilleni yöllä sitä lukiessani. Elämä on melkoinen lahja, sitä ei saa kokonaan käyttää suremiseen, vaikka surullekkin pitää antaa tilaa, sekin kuuluu elämään. Hyvin vahvasti tunnen sielunkumppanikseni myös Jannen siskon Even. Eve kävi meillä eilen, ja tuntui hyvältä, mielestäni välillämme on ollut aina hyvä yhteys, ja se ei ole kadonnut minnekkään. On ihana ajatella että joku Jannen perheestäkin tuntuu hyvin läheiseltä ja tärkeältä erityisellä tavalla, vaikka kaikki ovat läheisiä, on mielestäni minun ja Even välinen yhteys vahvempi, erilainen. Jokatapauksessa, ihanaa kun Eve kävi, ja varmasti jatkossa olemme paljonkin tekemisissä.
Nyt toivotan teille kaikille oikein ihanaa juhannusta ja pitäkää huolta toisistanne, rakastakaa !!
