Pysähdy, hengitä, kerää itsesi, jatka..

Ihan ensiksi.. USKOMATONTA 20 002 lukijaa siinä kohtaa kun aloitin tämän tekstin kirjoittamista, olen yllättynyt, hämmentynyt ja ehkä eniten otettu, noin paljon.. Katsoin että lukijat jakaantuvat aika tasaisesti kaikkien kirjoitusteni kohdalle.. KIITOS TEILLE ETTÄ VÄLITÄTTE.. kanssakulkijat on oiken hyvä sana blogini seuraajille <3 , on aivan mahtavaa että kuljette tätä matkaa kanssani. Vaikka en kaikkia tiedä tai edes tunne, mutta se että ihmiset oikeasti lukevat saa tuntemaan oloni hyväksi. Tarkoitukseni on ollut auttaa itseäni ja samalla mahdollisesti samassa elämäntilanteessa olevia, toivottavasti joku on saanut ajateltavaa ja ehkä lohtua, joku ehkä perspektiiviä, toivon että mahdollisimman moni olisi saanut jotakin, koska itselleni tämä blogi antaa paljon. KIITOS <3 !

Tänäänkään ei ole ollut niin hyvä päivä, mutta näin sen ehkä piti mennäkkin.. Olen edelleen ollut itkuinen ja surullinen. Eilen yöllä kun menin nukkumaan ikävä oli valtava ja ajattelin että en jaksa elämää ilman Jannea, ajattelin yöllä että en kestä eikä missään ole iloa, toivoin että minunkin aikani tulisi pian. Silti heräsin uuteen päivään, väsyneenä, ehkä pettyneenä, Janne ei ole tullut kotiin, enkä minä päässyt Jannen luokse kotiin. Minä olen jumissa täällä, hän siellä odottaa minua, sitä kun minun vuoroni vihdoin tulee.. Aamulla elämän mahdollinen pituus ei enää ahdistanut niin kovasti kuin yöllä, mutta pahamieli ja alakulo vaikutti koko päivän ajan. Iltapäivällä menin käymään poikien kanssa isäni luona ja siitä tuli itselleni sellainen henkien taistelu että ihme kun selvisin. Ahdistus kasvoi heti sen jälkeen kun olin soittanut ja kertonut isälleni että olemme tulossa. Pojat takapenkillä odottivat iloisina pappan luokse menoa.. Miksi itkin, mistä se itku tuli, miksi piti pysäyttää auto ja hengittää syvään ja rauhallisesti.. Kun pääsimme isän luokse käteni tärisivät enkä meinannut saada henkeä, menin sisään, en kuitenkaan voinut mennä olohuoneeseen.. siellä vietimme viime joulun, kävelin nopeasti läpi, takkahuoneeseen, jossa vaivoin sain istuttua tuolille, siihen jossa Janne luki TurunSanomia jouluna ja jutteli appensa kanssa urheilusta, pelonsekaisin tuntein katsoin "perähuoneeseen" siellä näkyi meidän sänkymme pääty, se missä nukuimme jouluna monta yötä, en voinut astua kynnyksen yli.. Jo takkahuoneessa olo kävi niin ylivoimaiseksi että oli pakko mennä ulos takapihalle. Korvissa humisi, itketti ja oksetti, henki salpaantui, tältäkö se tuntuu, tällaistako se on kun ikävä iskee kovemmin kuin pitkään aikaan? Olo oli hirveä, itkin koko matkan kotiin Raumalle, välillä vähemmän välillä enemmän, mutta koko matkan kyyneleet valuivat, oli pysähdyttävä, hengitettävä, jatkettava.. Monta kertaa tuon lyhen matkan aikana. Mutta pääsin kotiin, sain autoni parkkiin ja pääsin sisälle, SELVISIN , en ehkä niin hyvin kuin itse olisin toivonut mutta selvisin ja selviän vastaisuudessakin. Aion pian mennä sinne uudestaan ja jokupäivä menen perähuoneeseen asti, kohtaan "kummitukset" siellä ja selviän siitäkin, en ehkä ensikerralla mutta jokupäivä teen senkin.

Outoa miten paha olo minulla on, vaikka minua varoitettiin, että näin käy, ihmettelen sitä kovasti itsekkin. Olo ei ole enää lohduton, muuta kuin joskus yön pimeinä tunteina, osaan jo nauttia, osaan nauraa ja pitää hauskaakin, se mitä en osaa on avun pyytäminen kun sitä tarvitsen, se ei ole vahvuuteni. Onneksi siskoni Marja tuli sattumalta käymään kun olo oli todella kurja.. en osannut heti sanoa hänelle miten olin itkenyt, mutta ehkä hän huomasi, onneksi hän viipyi hetken, ja oloni oli paljon parempi kun hän lähti, näemme parin päivän sisällä, yhteisessä juhannuksen vietossa <3. Minulla on myös ystävä joka on auttanut paljon, ihan uusi ystävä, joka ei ole edes kovin tuttu, vaikka tuntuu siltä, hän on saanut mieleni hyväksi useaan otteeseen, en tiedä miten hän sen tekee, osaa vaan asettaa sanat oikein, kuuntelee, mutta ei jää vellomaan minun pahassa olossani, tietoisesti tai tiedostamatta osaa sanoa oikeita sanoja johdatella jutut niin että alan ajatella muita asioita, ei liian pian, ei koskaan ohita pahaaoloani, mutta keskittyy hetken päästä muuhun. Hän sanoi tänään että ymmärränkö miten onnekas olen kun minulla on sellaiset siskot ja ystävät, ymmärränhän minä, ymmärräthän sinä että sinä olet yksi heistä <3 et ehkä niin tuttu, mutta tärkeä ystävä , ymmärräthän sen? Olen kiitollinen jokaisesta ystävästä, tuttavasta,, kaverista, kanssakulkijasta joka minulla on. Minulla on paljon tukiverkkoa en ole yksin, edes tänään en ollut yksin.

Ihanaa loppuviikkoa kanssakulkijat, muistakaa rakastaa toisianne, itseänne, ystäviänne, läheisiänne, naapurin mummoa, kaupan tätiä , jokainen on arvokas ja ansaitsee tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi. Halauksia kaikille!!