Ilman sinua! Miksi sinä lähdit ja minä jäin? Tiesit kyllä että halusin lähteä ensin, sillä minulle ei ollut milloinkaan epäselvää miten kehnosti kestäisin arkea ilman sinua, koko elämää ilman sinua. Etkö olisi voinut edes yhden ainoan kerran olla vähän vähemmän jääräpää ja kuunnella mitä minä sanoin?
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Aloitus....
Nyt on unohdettava edellinen blogi ja alettava käydä läpi sitä kaikkein kipeintä asiaa mitä ihmiselle elämässään voi tapahtua. Läheisen menetystä, aviomiehen, pienten lasten isän pois menoa hyvin nuorena. Koska kirjoittaminen on aina ollut minulle terapiaa toivon että se on sitä nytkin, kun koko maailma on romahtanut ja sydämmen sirpaleet on kastattava jotenkin uudeksi ehjäksi sydämmeksi. Toivon että tästä saa joku apua joskus kun kokee saman.. Jos minun tarinani voi edes yhtä kanssasisarta tai veljeä auttaa olen onnellinen ja tyytyväinen. Kaikella tällä oli tarkoitus. Tervetuloa lukemaan elämän varjopuolista ja onnen pilkahduksista.