Kertoo todella paljon miten tämä elämä menee.. näinhän se on. Päivä ja hetki kerrallaan, muistaen että jokainen hetki voi olla se viimeinen. Ei tiedetä onko jäljellä aikaa paljon vai ehkä minuutteja, on yritettävä nauttia ajasta joka meille on annettu. Pieniä valon pilkahduksia surun keskellä näen kuitenkin. Aamulla huomasin nukkuneeni 5h yhtäkyytiä , ehkä lääkkeet alkaa sittenkin toimia ja auttaa minua. Ystävä piipahti pikaisesti teellä, heti aamusella, toi pasteijoita ja pullaa. Hyvin hyvin hyvin pienistä onnen hetkistä on koottava kokonaisen päivän onni. Ehkä joku päivä joskus tuolla tulevaisuudessa ne onnen hetket täyttävät kokonaisen päivän , kokonaisen viikon ehkä pidemmänkin ajan.. Mutta ei vielä, nyt ne ovat niitä onnen murusia joihin on vaan tartuttava kynsin ja hampain kiinni.. Niitä joiden olemassaoloa en edes huomannut ennen, nykyään ne ovat kuin huutomerkkejä elämässäni. Tajuan itsekkin etten ole enää se sama ihminen, en edes likimain.. olen muuttunut, mutta en ehkä pelkästään huonoon suuntaan. Jos osaa nauttia onnen hetkistä ystävän ja pasteijan ja teekkupposen ääressä, ei voi vaan olla pelkästään huono ihminen. Silmäni ovat avautuneet näkemään ne itsestäänselvyydet jotka tekevät elämästä hitusen paremman. Toivon että jokainen meistä oppisi näkemään niitä, ei ehkä mielellään näin radikaalilla tavalla kuin minä, vaan ehkä minun kanssani, käydessäni tätä läpi, ehkä joku on sen jo oppinut. Onnellisempaa päivää, viikkoa ja elämää, kaikille teille rakkaille kanssakulkijoille.
