Tämä runo on muutaman muun kanssa yksi kuvaavimmista runoista tässä mielentilassa, tässä elämäntilanteessa..
Keinolla millä hyvänsä
Tule tänne.
Anna minun puhua tai olla hiljaa.
Mutta tule.
Ole vierellä,
pidä kädestä.
Jos ajan sinut pois,
tule taas huomenna.
Jos kiroilen sinulle,
kiroile takaisin.
Jos en halua syödä,
syötä väkisin.
Kisko minut pinnalle,
keinolla millä hyvänsä,
mutta älä anna tämän surun viedä minua pohjaan,
sinne missä valoa ei ole.
Se kuvaa hirmuisen tarkasti sitä oloa mikä surevalla ihmisellä on.. Ainakin minulla vaikka toki joku toinen kokee asian eritavalla. Varmaan on yhtä monta tapaa surra kun on surijaakin, eikä mikään tapa ole parempi tai huonompi kuin toinen. Minut on yllättänyt se että miten moni on oikeasti huolissaan ja haluaa oikeasti auttaa.. On myös niitä jotka sanovat ihan varmasti tulevansa taas pian eivätkä koskaan tule, sen heille suon, he käsittelevät asiansa niin, ehkä toivoisin kuitenkin että he sanoisivat mielummin että "tulen kun minulla on siihen aikaa" eivätkä sitä että tulevat taas pian, koska odotan niitä jotka niin sanovat. Minulle riittää yksikin todellinen ihminen joka tulee, pitää huolta ja välittää ja on lähellä halusin tai en, ja olen huomannut että minulla on useampikin sellainen, olen siis onnellisessa asemassa tämän kaiken keskellä, minulla on todellisia ystäviä. Lisäksi minulla on paljon kavereita joiden kanssa on sitten joskus kiva käydä kahvilla ja rupattelemassa, olen myös heistä kiitollinen, mutta nyt merkitsee ne jotka oikeasti auttavat kun voimani ovat aivan lopussa. "Annetaan surevan olla rauhassa" ajatus ei sovi minuun, minä EN halua olla rauhassa enkä yksin, haluan että ihmiset tulevat ja olevat, vaikka en puhuisi mitään, kunhan tulisivat. Ei laumoissa enää isolla sakilla vaan ihan yksin tai ehkä kaksin jonkun kanssa. Istuisivat juttelisivat ehkä keittäisivät kahvia, tai minäkin keitän jos vaan jaksan.
Kiitos ystäville ja myös kavereille kiitos kaikille jotka pidätte yhteyttä. Ja iso kiitos siskoille ja äidille, on uskomatonta millaiset voimavarat meidän perheessämme on. Jos yksi ei jaksa muut kannattelevat. Olette rakkaita kaikki <3