Kuolinilmoitus

Se oli tänään lehdessä.. lehti makaa keittiönpöydällä, suljettuna, mutta tiedän että siellä se on, näin sen omin silmin. Epätoivo valtaa mielen ja pahaolo niin fyysinen kuin henkinenkin meinaa ottaa ylivallan. Yritän tehdä rentoutusharjoituksia, hengitysharjoituksia, otin lääkettäkin. Tiedän kuitenkin , sieltä se tulee ennemmin tai myöhemmin, paniikki ja ahdistuskohtaus. Pelottaa, se sattuu, vaan sattuuko kuitenkaan niin kovin miten tämä olo juuri tällä hetkellä. En halua uskoa silmiäni, en näe Jannea olohuoneenlattialla kytkettyinä koneisiin ja laitteisiin, en halua usko että ilmoitus oli lehdessä. En halua uskoa korviani, äläkää sanoko ettei Janne tulisi takaisin, tottakai tulee, aina on tullut, oli millainen tilanne tahansa AINA lopulta tuli kotiin.. viereen nukkumaan. Kuka sinä olet minulle sanomaan että tälläkertaa Janne ei tule. ÄLÄ SANO NIIN, en usko sinua en halua, en hyväksy sitä mitä kerrot minulle. Janne ei ole kuollut, hän tulee kotiin, ihan varmasti tulee vielä, kohta minä ihan varmasti herään, heräänhän????

Kiellän toistuvasti ja kokoajan sen mitä on tapahtunut. Tiedän mitä on tapahtunut, mutta en aio uskoa sitä. Kukaan jota Jumalaksi kutsutaan ei voi tehdä minulle näin. Miksi jotkut parit jotka inhoavat toisiaan, riitelevät ja tappelevat, eivät rakasta, pitävät toisensa vuosia ja vuosikymmeniä, miksi heillä on oikeus suhteeseen. Miksi minulta vietiin Janne, se ei ole oikein, siinä ei ole mitään järkeä. Enkö sittenkään rakastanut tarpeeksi, ja jos en, olisin voinut oppia. Koskaan en ole ketään rakastanut niinkuin Jannea, mutta jos se ei riittänyt olisit antanut aikaa että olisin oppinut. Miksi otit Jannen pois?? INHOAN SINUA, tämä on epäoikeudenmukaista, ei näin saa tehdä, ei saa viedä ihmistä joka rakasti ja jota rakastettiin vielä pois.

Sattuu, oksettaa, oksennan, sattuu, ahdistaa,itkettää, tule rakas takaisin tule HETI takaisin, rukoilen sinua, tule nyt..