Hullu maailma

Tänään olin ajatellut jutella teille ystävistäni, varmaan juttelenkin, ehkä vielä tänään, mutta en nyt kuitenkaan. Nyt se ei tunnu sopivalta vaikka he ansaitsevat tulla kuulluiksi, haluan heidän tietävän miten korvaamattomia he ovat, mutta se ehkä seuraavaksi, nyt ei kuitenkaan ole sen vuoro, ei ennen kun olen saanut tämän uuden möykyn ulos rinnastani, jospa se rauhoittuisi tai katoaisi.

Olen huomannut välttävänäi iltapäivälehtien lööppejä aina Jannen kuolemasta lähtien, ne ovat niin raadollisia, niissä kerrotaan korruptiosta, skandaaleista, pettämisistä, turhista kuolemista, murhista, Norjalainen massamurhaaja saa palstakaupalla haluamaansa uutistilaa.. MIKÄ MEITÄ IHMISIÄ VAIVAA, miksi ainoastaan toisen pahuus tai kanssaihmisten kurjuus kiinnostaa. Jos lehtien kannessa kerrottaisiin tavallisista arkisista asioista se ei myy, nopeasti kuitenkin loppuvat lehdet jossa kannessa komeilee lööppi jostain todella kauheasta tai pahasta asiasta ja mitä lähempänä tapahtunut sen "parempi". Sitten voidaan porukalla "jeesustella ja tuomita" ihmisiä. Miksi ihminen on perusluonteeltaan sellainen ???  Koskaan ei ajatella että se saattaa sattua omalle kohdalle, koskaan ei mietitä taustoja, toisaalta ei se lehtikään niitä kerro jos niihin liittyy jotain inhimillistä, se ei kiinnosta ketään. Mitä pahempi sen parempi.

Kuulin Jannen kuoleman jälkeen mitä hurjempia juttuja Jannen kuolemasta. Kuulin että Janne olisi tappanut itensä, avio-ongelmien vuoksi, lievimpinä juoruina oli työtapaturma, mutta kuulin miten ihmiset, kanssakulkijat ovat selittäneet näitä totena kaupungilla. Mistä ihmeestä ne nämä jutut keksivät?? Janne kuoli aamulla sairauskohtaukseen, avioliitossamme oli asiat paremmin kuin hyvin, olimme onnellisia, emme olleet eroamassa, suunnittelimme tulevaisuutta, omakotitalon ostoa, kaikkea sitä mitä normaali lapsiperhe nyt vaan voi suunnitella.. Eniten minua loukkaa juorut joissa ihmiset pohtivat totena Jannen itsemurhaa. JANNE joka oli täynnä elämää, ei varmasti olisi ollut valmis lähtemään edes näin joten miten joku voi kuvitella että hän olisi voinut itse itselleen tehdä jotain. Raakaa ja julmaa, mutta ulkopuolisten mielestä tottakai kiinnostavaa. Sikäli olen onnellisessa asemassa, että kun pikkuhiljaa totuus leviää tämän pikkukylän ja kaupungin kujille, kukaan ei jaksa enää olla kiinnostunut. Kukaan ei jaksa jutella hetken päästä näin tylsästä asiasta että Janne nyt vaan kuoli, se halutaan kieltää ja unohtaa, koska jos sen sisäistää tajuaa että niin voi käydä meille kenelle tahansa koska tahansa. Tämä avasi vaan minun silmäni näkemään ihmisen pahuuden ja julmuuden, kaikista asioista on löydyttävä draamaa ja julmuutta, sitten se kiinnostaa.

Nämä ajatukset nousivat pintaan eilisen kauhean tapauksen takia, jossa kuoli nuori, elämänsä alussa oleva tyttö. Ajattelin hänen äitiään, koska äitiin minun on helpoin samaistua, mietin miten ikinä hän selviää, itkin ja oksensin, ajattelin että se ei saa olla totta, ja selviääkö äiti. Toki myöhemmin mietin isää ja mahdollisisa sisaruksia, sekä sukulaisia. Hirveästi en miettinyt tyttöä, hetken hänen menetettyä elämäänsä, hyvin vähän tekijää, hänenkin nyt menetettyä elämäänsä, mutta äitiä, miten äiti jaksaa, voisinko minä tehdä jotain, nytkin itken kun mietin millainen päivä hänellä on tänään, se on niin tuoreessa muistissa, miten hän ikinä selviää. Toivon enemmän kuin mitään hänelle ja perheelleen enkeleitä nyt matkaan ja paljon, en voi sanoa että suru helpottaa aikanaan, en ole siellä asti itsekkään vielä, mutta voin ajatella ja voin rukoilla että hän ja he jaksaisivat päivästä toiseen, kohti sitä päivää kun kipu on poissa.

Jokapäivä tälle surun tielle astuu uusia kulkijoita, he voivat olla se ihminen kauppajonossa takanasi, ihminen puistossa ulkoiluttamassa koiraansa, ihminen liikennevaloissa, missätahansa. Miksi emme voisi kohdella ihmisiä pehmeämmin ystävällisemmin lämpimämmin, vaikka emme tuntisikaan, me emme tiedä heidän historiaansa, emmekö voisi olla ystävällisempiä ihan kaikille? Siskoni sanoi hyvin kun juttelimme että on hyvä sanoa "asiat suoraan", jokaisen kannattaisi kuitenkin miettiä sitä mitä siskoni tähän totesi, että on todellakin hyvä sanoa, mutta muistakaa että asioiden suoraan sanominen ei tarkoita vaan sitä negatiivista omaa kantaa vaan myös sitä että puhutaan toisille ihmisille kauniisti, kerrotaan hyvistäkin asioista suoraan, eikä jäädä vaan kyräilemään. Ylpeänä kerrotaan että minä olen ihminen joka sanoo asiat suoraan... ??? ... mietitään jokainen nyt hetki miten juuri minä itse sanon asiat suoraan.. Niinkö että humalassa baarissa mennään "vähän avautumaan" tai muuten saadaan toinen pahalle mielelle, vai osataanko OIKEASTI sanoa KAIKKI asiat suoraan myös ne hyvät ja kivat asiat. Sitä maailma kaipaisi.. Ikävää ja pahuutta on tarpeeksi , sanotaan suoraan olet nätti, olet rakas, ja tarkoitetaan niitä, myös vaikeista asioista on puhuttava mutta mietiään mikä on oikeasti oleellista, ja mikä ei.

Rakastakaa ja halatkaa toisianne <3 toivoa torstaipäivään