Kukaan joka tuntee siskoni Jennin, ei varmaankaan ole yllättynyt kun kerron että Jenni juuri on ollut tässä kaaosmaisessa tilanteessa jota elämäksi kutsutaan "operaatio aivot" . Sellainen Jenni vaan on, jos asiat ei suju ja muilta ei onnistu niin Jenni hoitaa. En tiedä miten raskasta se hänelle itselleen on, vai tuleeko se niin luonnostaan. Jenni osaa setviä ihmisten välisiä suhteita, olla tukena vieressä, hoitaa jos ei itse pysty, lausahdus minkä Jenni sanoi tullessaan Jannen kuolemaa seuranneena perjantaina luokseni, kun hän pohti tilannettani, ja ihmisten käytöstä, saa vieläkin hymyn huulilleni "Mulla ei o kiviäkään kiinni, me hoidetaan tää asia ens viikolla jos se ei muuten hoidu.." . Sellainen Jenni on. Ja tätä ei pidä ymmärtää väärin, Jenni on äärimmäisen empaattinen ja tunteva ihminen, Jennin oikeuden taju on järkähtämätön, ja organisointi kyky on loistava. Jenni laittaa asiat järjestymään. Joskus väsyneenä ja laiskana ennen tätä kaikkea, olen miettinyt että miten Jenni aina jaksaa touhuta, puuhata, harrastaa lasten kanssa, harrastaa itse.. RAIVOSTUTTAVAA miksi en minä :D! Ja nyt olen huomannut että meissä jokaisessa on tietyntyylisiä vahvuuksia jotka saattavat jossain asiassa olla ehkä rasittavia, mutta ne pääsevät kriisin keskellä oikeuksiinsa. Olen miettinyt monesti miten Jenni on ehkä saanut tämän taidon lahjaksi jo ennen syntymäänsä, ehkä hänestä piti tulla juuri sellainen Jenni juuri siksi että me ja minä selviäsimme tästä hänen avullaan. Minulta otettiin pois se ihminen johon nojasin ja luotin hädän hetkellä ja joka järjesti kaiken, mutta minulle annettiin tilalle jotakin aivan yhtä arvokasta, minä sain Jennin. Minulla on edelleen ihminen johon nojaan ja luotan, jolle uskallan sanoa ja kertoa. Minä en olekkaan yksin.
Meillä on siskojen kesken todella hyvät välit, ja meillä kaikilla on omat vahvuutemme, ja samalla heikkoutemme. Yhdessä täydennämme toisiamme ja meistä tulee niin tiivis yksikkö että kestämme mitä vaan. Me itkemme, nauramme, väittelemme, olemme hiljaa, juomme viiniä, suunnittelemme juhannusta, yhteisiä illanistujaisia, kahvihetkiä. Olen miettinyt että pitääkö aina tapahtua jotakin ikävää että huomaa mikä on todella arvokasta.. Ei pidä minulle on ollut aina selvää miten korvaamattomia ja arvokkaita siskoni ovat, mutta elämänmuutos, valtava sellainen saa huomaamaan heidän vahvuutensa elämässä.. Miten toimii ihminen joka rakastaa toista, sen toisen puolesta kun ei vaan jaksa, näin tutustuin siskooni nimeltä Jenni <3 uudella tavalla, eri suunnalta, ja tämän jälkeen aina sydämmessäni on varattuna paikka Jennille, sitä paikka ei voi kukaan viedä, se on hänen paikkansa, aivan Jannen vieressä jopa hiukan limittäin ja lomittain Jannen kanssa, siellä sijaitsee siskoni Jenni.
