Suunnittelua

"Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" , niinhän se on, nyt on aika ajatella muuttolaatikoiden täyttämistä.. Tänään aion tehdä "Jannen laatikon" mihin kerään Jannen levyjä, tauluja, palkintoja, kaikkea konkreettista Jannesta, pojille katsottavaksi sitten joskus. Laatikon joka laitetaan vaatehuoneeseen, helposti saataville.. Aloitin jo ja sinne menivät adressit, lompakko, passi, työkortit.. vielä sinne menee paljon tavaraa, ja joka tavaran kohdalla sydämmeen sattuu ja ikävä kouraisee. Tämä on se asia minkä haluan tehdä aivan itse yksin, miettiä mitä haluan Jannesta jättää pojille muistoksi, missä konkretisoituu se millainen Janne oli, kuka isi oli. Se on koko pakkaamisen vaikein vaihe.. Sitten seuraa osa kaksi, Jannen vaatteet.. Siihen olen saanut jo apulaisen. Ninnun kanssa sovimme että maanantai-iltana tavalla tai toisella Jannen tavarat pakataan.. Osa laatikoihin säilytykseen, että ne voi laittaa pois kun sen aika on, vielä ei ole, mutta joskus.. Jokatapauksessa niitä ei kukaan tarvitse ne voi pakata jo nyt. Rikkinäiset vaatteet jätesäkkiin ja roskikseen.. En tiedä pystynkö itse tavarat pakkaamaan, siksi etukäteen sovittu on hyvä vaihtoehto, sovimme että se on tehtävä jos minä en tee sitä Ninnu tekee, huomenillalla olen käynyt läpi Jannen vaatteet ja henkilökohtaiset tavarat. Voi kun olisi jo se hetki että se olisi tehty.

Sen jälkeen kun "Tapaus Janne" on saatu laitettua laatikoihin , helpottuu pakkaaminen.. Arkisten tavaroiden pakkaaminen on helpompaa, ne olivat ennen Jannen kuolemaa käytössä, mutta ovat olleet sen jälkeenkin. Ne ei ehkä aiheuta itkua joka käänteessä..Tiedän että edessäni on elämäni vaikein pakkaussavotta, toisaalta toivon että se on myös viimeinen. Josko minun tuleva kotini olisi minun lopullinen kotini, ehkä en enää kerää tavaroita pahvilaatikkoon muuttaakseni taas jonnekkin, ehkä asun koko elämäni Raumalla, kauniissa kodissani, ehkä tämä on viimeinen pinnistys entistä elämää ja ehkä sitten aloitan päivä kerrallaan uuden elämän.

Janne tulee olemaan vahvasti elämässämme läsnä aina. Juhlien aikaan käyn läpi mitä tehtiin isin kanssa, kerron millainen isi oli, olen huomannut iltaisin sängyssä katselevani Jannen kuvaa, käyväni läpi kasvojen piirteet, korvien mallin, sormet jopa varpaat ja jalanpohjat, Jannella oli ihanat jalanpohjat <3 hassua millaisia asioita sitä miettii.. Kävin eilen yöllä mielessäni taas kerran läpi kaikki Jannen piirteet, mietin miltä hän tuoksui illalla vieressäni ja taas itkin.. Pelkään näyttää miten paha olla minulla on, en näytä sitä päivisin ihmisille, en edes läheisille, illalla ja yöllä käyn läpi kaipuutani ja ikävääni, juttelen Jannelle, kysyn miksi ja kukaan ei vastaa, odotan niitä hiljaisia hetkiä ja kuitenkin pelkään, pelkään sitä tunnetta mitä muistot nostavat pintaan, ja kuitenkin haluan muistaa. Voi miten ikävä minulla onkaan..

En haluaisi suunnitella taas seuraavaa tapausta.. Ensin suunnittelin hautajaiset, sitten pidin ne, sitten suunnittelin ja järjestelin asuntoasioita, sen jälkeen oli vuorossa työpaikan vaihtoasiat, eläkkeiden hakemiset, vakuutukset, perunkirjoitukset, kaikki mikä liittyy kuolemiseen, sitten selvisin vapusta ja Jannen synttäreistä, sen jälkeen oli vuorossa nämä Jaskan synttärit ja juhlien järjestely, nyt aloitan muuton järjestelyn. Olen aivan loppu, miksi ei vaan saa maata sängyssä ja surra ihan rauhassa, kamalasti järjestettävää, hoidettavaa huolehdittavaa.. KIITOS perheelleni.. Jennille, Marjalle, Riikalle ja äidille, mistään ei olisi tullut mitään jos te ette olisi organisoineet.. Kiitos ystävilleni. Tunnen pakokauhun nousevan kun ajattelen tulevaa viikkoa olen YKSIN miten siitä selviän?? On niin ikävä..