Mitä minulle kuuluu nyt? Mitä voisin vastata näin julkisesti ajateltuna.. Minulle kuuluu .. hyvää .. se on aivan rehellinen yksinkertainen vastaus josta on hyvä lähteä liikkeelle. Kuukausi sitten vastaus olisi ollut joku toinen. Kuitenkin tämän yksinkertaisen vastauksen ympärille on sitten ruvettava kasaamaan sitä isompaa vastausta. Eihän kukaan jää vaan siihen että selvä sinulle kuuluu hyvää, vaan siitä alkaa se selventäminen ja syventäminen, miksi, miten , kuka, tai mikä.. Tiedätte kyllä mitä tarkoitan. No siis.. minulle kuuluu hyvää , aurinko paistaa, on luvannut aivan loistavaa keliä jatkossakin, en enää itke kokoajan, tai tunne oloani kurjaksi, sen lisäksi suru yllättää välillä nurkan takaa, tai teen "kärpäsestä härkäsen" jossain pikkuasiassa mutta pääsääntöisesti minulle kuuluu oikein hyvää <3 ! Minulle kuuluu niin hyvää että pelkän mustan vaatetuksen lisäksi puin tänään turkoosin paidan päälleni, se on jopa haastavaa ottaen huomioon yleisvärityksen vaatekaapissani. Annan "värien palata elämääni" vaikka paita tai housut kerrallaan ! Pikkuhiljaa käytössä ovat kaikki entiset vaatteet. Silloin olen antanut elämän kaikkien värien palata takaisin. Antanut surulle aikaa, epätoivolle aikaa, mutta haluan antaa myös ilolle ja onnelle aikaa. Aikaa nauttia elämästä, jonka olen saanut, aikaa uskoa että kaikki tapahtuu jostain syystä, se että elämme ja kuolemme ei ole vain sattuman kauppaa, kaikella on tarkoitus. Sen kuitenkin tiedän että minun elämäni tarkoitus ei ole pelkästään surra ja murehtia, minun elämäni tarkoitus on jatkaa eteenpäin, en halua että olen kävelevä huutomerkki "tuo on se jolta kuoli mies, ihan pienet lapsetkin oli.." Tähän asiaan voin vaikuttaa omalla käytökselläni paljon.. Jos en itse kokoajan asiaa hoe, muutkin sen unohtavat. Tämä asia tulee jäämään aina elämääni, eriasia on kuitenkin miten se sinne jää, minun kohdallani on vain yksi vaihtoehto, Olen se sama Salla jolle tapahtui tämä iso asia, mutta en aio sitä jokakäänteessä mainostaa ja kertoa, kerron ihmisille jotka koen näiksi tuki-ihmisiksi, se riittää, en aio elää Jannen kuoleman kautta, vaan aion elää Sallana joka olin jo ennen Jannen kuolemaa, jolla on tällainen haava sydämmessä. Toivon että osaan selittää asiat niin että te kanssakulkijat ymmärrätte mitä tarkoitan. Elämä on valintoja täynnä, se minkä ympärille omansa rakentaa riippuu sinusta itsestäsi. Annatko asioiden olla osana elämääsi, on ne hyviä tai huonoja, vai annatko niiden olla elämäsi, hallita ja kontrolloida sitä? Ihmisten kannattaisi pysähtyä useammin miettimään näitä asioita. Surulle pitää antaa aikansa, se kontrolloi ja hallitsee, mutta lopullista valtaa sille ei pidä mennä antamaan, sen yläpuolelle on päästävä. Itse olen huomannut että välillä toimin niin "keinolla millä hyvänsä" periaatteella.. sekään ei ole kovin viisasta.. ja siinä piilee omat vaaransa. Pitää vaan keksiä se kultainen keskitie, ja yrittää pysytellä sillä. Minä olen omalleni joinkuin saanut itseni kammettua takaisin.
Juuri tänään siis kuuluu hyvää, mitä sinulle kuuluu ??
Terveisin Salla <3
