Koti on siellä missä sydän on!

Olen alkanut miettiä lähestyvää muuttoa, kauas, pois täältä Savosta, "kotiinpäin". Miten ristiriitaisia tunteita elämän muutos aiheuttaa. Sisälläni on iloa, saan lähelleni siskoni, äitini, Elina tätini, muun perheeni. Myös poikien serkut tulevat lähemmäs, niin minun puoleltani kuin moni serkku Jannenkin puolelta, voidaan tavata ja kahvitella, ilman mitään suurempia suunnitelmia. Mielessäni on kovasti liikkunut asia, KOTI, ja millainen merkitys sillä on.. Olen kotoisin Uudestakaupungista, Kalannin kylästä, mutta missä on koti.. Tällä hetkellä minun kotini on täällä Savossa, rakastan tätä seutua, näitä maisemia, ystäviäni, ja silti minun kotini on myös Raumalla, Satakunnassa, siellä on helpompi elää jo aivan käytännönsyistä, poikien kanssa toimiminen sosiaalinen verkko kaikki ovat siellä rannikolla, kyllä luulempa että olen menossa KOTIIN. Minä luulen että sanonta "Koti on siellä missä sydän on" pitää hyvin paikkansa, minun ei tarvitse olla vain Raumalainen, Savolainen, Turkulainen, tai muuten olla vaan jostakin konkreettisesta paikasta. Minun pysyvä kotini tulee olemaan Raumalla, kun lähdemme kotiin menemme Raumalle, mutta voin aivan yhtä hyvin tulla kotiin Varkauteen, Annen ja Samin luokse, Sanille, Jannen haudalle.. Varkauteen jää minulle hyvin tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, ja uskon että tulevaisuudessa kun heidän luokseen palaan, tunnen tulevani kotiin. Jotenkin olen alkanut käsitellä asioita eritavalla, erilaisesta perspektiivistä.. Loppujen lopuksi Marjan kanssa Jyväskylään ajaessamme, siskoni sanoi tosi hienosti, joka avasi minunkin silmäni.. Hän sanoi "Olen asunut tarpeeksi kauan, muualla kuin kotiseudullani huomatakseni miten pieni maa Suomi on" ja se on asian ytimessä ja naulan kantaan. Olen miettinyt tuota lausetta ja hakenut siitä lohdutusta. Ja sitä se on minulle antanut, Suomi on pieni maa ja todelliset ystävyyssuhteet säilyy.

Tällä hetkellä odotan kovasti muuttoa, haikeana mutta innokkaana.. Eniten odotan sitä kertaa kun ensimmäisen kerran soitan Jennille ja sanon, "voitko tulla kahville" ja hän voi.. ehkä ei sinäiltana mutta seuraavana.. Matkaan menee 10min entisen kuuden tunnin sijaan.. Voin tehdä Riikan kanssa bataattikeittoa, kutsua Marjaa kylään, kyläillä mammalla, soittaa Elinaa kanasalaatille ja viinille ja yökylään, tutustua uudestaan Lauran ja Jonskin kanssa muutenkin kun puhelimessa, voi minä odotan sitä niin kovasti.. Silti minulle jää kova ikävä, ihmisiä ja rakkaita täällä, ja minä tulen varmasti Varkaudessa käymään, ja te olette tervetulleita minun ja poikien luokse Raumalle, tulettehan? Muuttoni tapahtuu pian.. 1.6. olen töissä jo rannikon suunnalla, näemmehän Varkauden ystävien kanssa vielä sitä ennen??

Raumalaisille lukijoilleni haluan sanoa että tietyt ihmiset saavat varmasti olla seurassani enemmän kuin on edes tarpeen ;) ! Korvat höröllä kuuntelen milloin Jennillä ja Kallella on kivoja pipatsuja ja kutsun itseni kylään , ja ainahan voi seinäkalenteriakin vilkuilla. Jennin ja Kallen ystävät ovat kaikki hyvin avoimia ja ihania, ja tiedän että tunnen oloni vielä pitkään yksinäiseksi Raumalla, ilman omaa tukiverkostoa, henkilökohtaisia ihmisä, mutta sitä oloa helpottaa se että te olette aina ottaneet minut ja perheeni avosylin vastaan, koskaan en ole kokenut olevani ulkopuolinen. Kiitos sitä ja siihen luotan kovasti, ja odotan kesää.