Tänään hain viimeisen pussin tavaraa (tyhjiä pulloja) vanhasta kodista.. Jätin sinne avaimet ja lähdin pois. Voi mikä tunne sydämmessä, ei halunnut ajatella koko sitä asiaakaan.. Se oli melko pysäyttävä kokemus ja imi kaikki mehut. Väsähdin totaalisesti, varmaan työpäivän ja tämän asian takia. Olin kaverin luona ja olin aivan poikki, halusin vaan Annelle ja Samille nukkumaan. Tuntuu käsittämättömältä että vain neljäkuukautta sitten muutimme koko perhe onnellisena ja iloisena sinne ja nyt olen lähdössä pois, pois koko kylästä ja kaupungista, kauas rannikolle "kotiin". Sydämmessäni kannan mukana Jannen muistoa ja ystäviäni, joita minulla on niin kovin ikävä.
Sain kuitenkin puhelun siskoltani, jolla oli vaikka mitä suunnitelmia uuteen kotiini tai minun ja poikien kotiin, voi miten se ilahdutti. Ihana kun on ihminen jolla on niin hienot visiot.. minä voin vaan kuunnella ja valita minulle ja meille sopivimmat :) Marjalle iso kiitos <3 tulen kyllä käyttämään taitoasi sumeilematta hyväkseni kun pääsen sinne!!
Tunteet ovat siis kovin ristiriitaiset, huominen työpäivä jännittää koska tuntuu että mehut on imetty tänään jo pois mutta toisaalta odotan innolla. Ihana mennä sinne, siellä se arki odottaa minua, kunhan vaan annan arjelle luvan astua taas elämääni. Viimeyönä nukuin ensimmäisen kerran Jannen kuoleman jälkeen kokonaisen yön. Ehkä sekin saa väsymään jos keho alkaa ottaa univelkoja takaisin. Sitä ei tiedä, mutta aika näyttää. Tulevaisuudessa on muitakin kivoja asioita, kunhan vaan saisin sen tulevaisuuden nyt tähän hetkeen ja tähän päivään. Minä selviän kyllä, jos romahdus tulee tai kun se tulee minä selviän silti.
