MITÄ IHMETTÄ mihin kummaan tämä aika on hurahtanut.. toukokuu on jo puolessavälissä ja mulla iski just nyt tänäiltana paniikki.. Mähän muutan ihan just, mä en oo tehny mitään, kaikki hyvät suunnitelmat on menny sekasin.. Uskomatonta, missä on mun "lukujärjestys" JENNNIIIII apua apua apua.. oisko alettava tehä asialle jotakin, ehkäpä. Miksi mua ei oo luotu organisoimaan tällasia hommia, mä vaan miihailen kun aikaahan on.. just just mutta nyt sitä ei ihan hirveesti enää ole.. Joten "jottai tarttis tehrä" aloitan siis kirjoittamalla blogiani. Hyvä se on siitä vaikka alotella..
Oikeestaan odotan muuttoa, mutta se tuntuu vieläkin vaan hyvin epätodelliselta.. Se asia on kuin kokonaan irrallaan minusta. Kai tässä kävi niin että minä ajattelin aikaa olevan valtavasti mutta päiväpäivältä ollaankin lähempänä kesäkuuta. Puhun ystävien kanssa täällä ja siellä uudella suunnalla miten sitten kun joskus.. mutta se sittenkunjoskus on ihan nurkan takana. Minulla on siellä aivan ihana asunto, mutta sekin on epätodellinen, hassua minä Raumalaisena.. Nyt ihan hirvittää, tunnen itseni perussavolaiseksi, vaikka täällä en ole kun vajaa yhdeksän vuotta asunut. Mulla ei oo ees purjehdustakkia, saankohan mä mennä koko kaupunkiin :) !! Voisiko joku rakkaista Raumalaisista kanssakulkijoistani tehdä minulle kauppalistan.. Aloita : 1. Purjehdustakki 2. Purjehdukengät 3. tästä sitten jatkatte niin käyn ostoksilla. Osaan sitten pukeutua ja käyttäytyä oikein , kiitos jo etukäteen..
Ja voihan murhe miten kova ikävä mulla tulee mun ystäviä ja tukijoukkoja täällä.. Joittenkin ihmisten kohdalla tiedän että en halua uskoa, sitten kun on se viimeinen yhteinen kahvi tai teehetki, että se todella sitä on. Voi itkun paikka sanon minä. Voi minun rakkaat ystävät, miten ikinä selviän ilman teitä. Sitä tottuu siihen että ystävä on aina lähellä, saatavissa, mutta sitten kun on aika sanoa hyvästit tuntuu kuin sydän puristuisi kasaan, ja itku tulee väkisin. Ja taas saan sanoa päivää tunteelle nimeltä ikävä , sille tutulle kalvavalle tunteelle joka saa keskittymisen herpaantumaan ja olon huonoksi, se on läsnä kaikella voimallaan ja niin todellisena. Se oli läsnä viikkoja Jannen kuoleman jälkeen, siitten se siirtyi taka-alalle, tullakseen aika-ajoin kurkkaamaan minua, mutta nyt se on taas tainnut istahtaa sohvalleni, minun tulee niin ikävä teitä kaikkia ystäviä.
Sitten on se kolikon kääntöpuoli.. IHANAA <3 minun uusi koti, minun uusi elämä, minun rakkaat siskot, äiti, isä, Elina täti jonka kanssa illan viettoja on jo sovittu, Minnan kanssa kahvittelua, Juhan ja Lauran oluiden juontia Laitilassa ( mähän lupasin niitä tulla juomaan) , Laura ja Jani, Jonski ja Kalle.. voi minun kaikki rakkaat ihmiset rannikolla, miten minä odotan että nähdään. Pääsen oikeasti halaamaan, ja pitämään kädestä.. teitä on siellä loppujen lopuksi paljon odottamassa.. Miten maltan odottaa. Näitten samojen ihmisten takia ikävä istui sohvalla kun lähdin Varkauteen, muistan itkeneeni koko matkan.. mitenhän nyt käy.. Onneksi Jape ja Utrila tulevat hakemaan minut.. On ihan sellainen olo että välitetään ja pidetään huolta. Jape on juuri se ihminen jonka vain ja ainoastaan halusin hakemaan minua kotiin, Jape on vahva linkki minun ja Jannen välillä, Jape istui hautajaisissa vieressäni, jaksoi soittaa hautajaisten jälkeen, sanoi ensimmäisenä ääneen "Salla kyl sun tarttis kotti tulla" niin se on niin tarttis.Ihanaa että Utrila lähtee Japen kanssa, toinenkaan muuttomiehistä ei ole vieras, en halua vieraita ihmisiä näkemään pahaamieltäni ja kaikkia niitä tunteita. Olen onnellinen että minulla on tällaisia ihmisiä. Minulla on tunne että Jape pitää huolta <3 ystäväni, perheeni, kaikki pitävät huolta.. Minulla oli paha mieli tänään.. huomasin soittavani isälleni, isäkin on soittanut minulle lähes jokapäivä Jannen kuoleman jälkeen, ja itkun keskellä halusin soittaa "isi, mulla ois vähän asiaa" ja voi miten tuntui kuin olisi ollut pikkutyttö kun isi lohdutti ja kertoi miten kaikki järjestyy ja miten ei saa olla pahalla mielellä, minua odottaa siellä siis myös isä.
Minulla on siis täällä paljon rakkaita mutta minulla on myös siellä paljon rakkaita. Ja Suomihan on todella pieni maa, me näemme kyllä.. Mikähän olisi seuraava urakka.. Hmmm, pitäisiköhän alotella tyhjentämällä noita pepsimaxeja jääkaapista.. Hyvä idea.. Muutto etenee loistavasti, huomaatteko miten kätevä emäntä?
MISTÄ = Varkaus
MIHIN = Rauma
NOPEUS = 80
Välimatka on 418 km
Nopeus on 80 km/h
Ajoaika on 5 h 13 min
Ihan vaan vinkkinä kaikille ystäville rakkaille ;)
Turvallisia ajokilometrejä kylään tulijoille <3
Ilman sinua! Miksi sinä lähdit ja minä jäin? Tiesit kyllä että halusin lähteä ensin, sillä minulle ei ollut milloinkaan epäselvää miten kehnosti kestäisin arkea ilman sinua, koko elämää ilman sinua. Etkö olisi voinut edes yhden ainoan kerran olla vähän vähemmän jääräpää ja kuunnella mitä minä sanoin?
