"Halju olo"

Mikäs ihme nyt on kun oikeen mikään ei luista.. oottelen oottelen ja oottelen.. Hommaa olisi aika paljon mutta mihinkään en osaa tarttua. Kuiva-aineet jo pakkasin ja pyykit laitoin peseytymään.. Kuitenkin vaan tuntuu että kaikki tök tök tökkii. En oikein osaa enkä halua olla yksin, pojat tappelee kokoajan, tuntuu että olen maailman huonoin äiti enkä oikein saa mistään otetta. Korvat piippaa jatkuvasta huudosta, riehumisesta ja kiljumisesta, on kamalan vaikea keskittyä yhtään mihinkään ja pitäisi tehdä ja hoitaa.

Odotan huomista.. Äiti ja Jape lähtevät jo aamulla ajelemaan. Äiti tulee hakemaan poikia Uuteenkaupunkiin ja Jape jää mun avuksi tänne vanhalle kodille. Saadaan kasattua huonekaluja ja lamput pois katosta ja kaikki laatikoihin sunnuntaita varten kun on oikea virallinen muuttopäivä. Mun on tosi kova ikävä Japea, on ollut kiva jutella puhelimessa , mutta on eriasia nähdä kasvotusten. Ihanaa että juuri Jape on hakemassa minua "kotiin" tuntuu että yhteys Janneen säilyy vahvasti. Jape oli yksi Jannen parhaista kavereista ja Jape on Jaskan kummisetä ja Jape on nyt yksi minun parhaista ystävistäni. Tärkeä ihminen joka hoitaa asiat niinkuin lupaa, ilman että jäisin kiitollisuuden velkaan, vaikka isosti hänelle olen kiitollisuuden velassa. Hän tekee asiat koska on ystäväni, aivan kuten moni täällä Varkaudessakin on tehnyt.

Tulevisuus on alkanut pelottaa.. minun uusi elämäni, onko tämä virhe kuitenkin, pitäisikö kaikki pysäyttää ja päättää että ei nyt, muutan sittenkin joskus toiste. EI PITÄISI mutta silti mietin teenkö nyt suuren virheen, tulenko kuitenkin yksinäiseksi siellä rannikolla kaikesta huolimatta. Miten minä pärjään kun pitäisi aloittaa arjessa eläminen. Lääkärikin niistä tunteista varoitteli, mutta ajattelin että ne tulevat vasta sitten kun menen Raumalle, en ajatellut että ne ovat niin voimakkaasti läsnä jo täällä vanhassa tyhjenevässä kodissa. Minun on tosi kova ikävä Jannea, tuntuu kokoajan siltä että Janne olisi läsnä ehkä hän haluaisi sanoa jotain, mutta ei pysty, vai olisiko tämä Jannestakin hyvä ratkaisu.. kumpa Janne pääsisi sen minulle kertomaan, muutenkin kuin ystävien ja läheisten puheissa joissa he kertovat että Janne olisi halunnut vain minun parastani, sen että minulla olisi hyvä olla. Minulla on sydämmelläni myös yksi suuri salaisuus joka on ahdistava ja silti mukava, asia on hyvin kesken ja riekaleina, mutta sekin on jotain mitä Janne olisi halunnut, ja mitä minä olen itsekkin kovasti huomannut haluavani.Asia josta haluaisin puhua, mutta en voi, en nyt vielä, en ehkä koskaan, mutta joskus saatan sen sivulauseessa mainita. Voi miten vihaan epäselviä ja keskeneräisiä asioita, kaiken pitäisi olla niin ihanasti ja hyvin kokoajan, mutta se on utopiaa se. Asiat elämässä ei vaan mene aina niin kun itse haluaisi. Välillä tuntuu että ne eivät mene ikinä niin. Mietin että nämä blogit edustaa ehkä minun juttutuokioitani niin teille . itselleni, kuin myös Jannelle.. Kirjoitan ylös sen mitä en voi kasvotusten sanoa. Sisälläni kasvava möykky sanomattomista asioista alkaa aina kirjoituksen myötä pienetä, vaikka en saanut sanoa suoraan Jannelle, pystyin kuitenkin korjoittamaan pahan olon pois ja kertomaan tällätavalla asiat Jannelle.

Tänään on kurja päivä ja minun oloni on huono, mutta huomenna on taas uusi päivä, "eespäin sano mummo lumessa" niin se on tehtävä.. Asiat järjestyvät niin kuin niiden kuuluu, tavalla tai toisella.. en sitä ehkä tänään huomaa, mutta huomenna tai ensiviikolla tai joskus sen kuitenkin huomaan, joskus tajuan kaiken miksi näin. Nyt olen tämän päivän huono  ja laiska äiti "äiti on vähän väsynyt" nyt.