Tähän päivään!

Helteistä huomenta Savosta! Heräilin jokuaika sitten tyhjässä talossa.. Jännä olo kun ketään ei ole kotona. Lähdin eilen pitkän empimisen ja jossittelun jälkeen Pieksämäelle rokkitapahtumaan, ja hyvä on että kuitenkin lähdin. Minulla oli mukava ilta Ninnun ja Mishkan kanssa , näin Riksua ja Samiakin. Oli tosi hauskaa. Mietin kovasti olisinko mennyt Ninnulle yöksi, vähän hirvitti tulla yöllä tyhjään kotiin, mutta onneksi en mennyt. Ei se ollutkaan niin vaikeaa olla yksin yöllä ja herätä yksin aamuun. Tosin huomaan että jumittaa aika pahasti vieläkin, enkä oikeen osaa tarttua toimeen, mutta muuten olen kutakuinkin kunnossa. Olen huomannut että minulla on hirmuisesti ihmisiä ympärillä jotka haluavat ilahduttaa minua vuorokaudenajasta riippumatta, joten kiitos naamakirja :) siellä löytyy aina joku ihana ihminen joka saa mielen iloiseksi. Olen myös huomannut että minulla on hirveästi todelleisia ystäviä, ihmisiä jotka ovat valmiita olemaan, tekemään, tulemaan. Olen aika onnekas kaikesta huolimatta.

Jannen kuolema on avannut silmät pienillekkin asioille, ja isoillekkin joita on pitänyt ennen itsestään selvyyksiä. Tai ei ehkä itsestäänselvyyksinä mutta ei ole niihin kiinnittänyt huomiota. Isotkin asiat ovat muuttuneet isommiksi, ja toisen onni tai pahamieli tuntuu voimakkaammin. Ystäväni tyttö oli kovin kipeä viimeviikolla ja joutui sairaalaan, huomasin jatkuvasti ajatuksissani miettiväni miten he pärjäävät onko kaikki hyvin, onneksi syy löytyi ja tyttö sai oikeanlaista hoitoa ja parani. Olen ruvennut nauttimaan sateen ropinasta peltikattoon yöllä, aivan ihana nukahtaa se rauhoittaa. Olen iloinen että aurinko paistaa, tai vaikka ei paistaisikaan, siellä se on pilven takana, tullakseen esiin joku toinen tunti tai päivä. Olen oppinut nauttimaan enemmän asioista joihin en kiinnittänyt huomiota ennen, olen ehkä jopa tässä asiassa onnellisempi kuin ennen. Olen aina ollut kova tekemään suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Nyt olen lopettanut senkin. Tottakai pakolliset asiat on hoidettava ja suunniteltava mutta pienemmät asiat , en enää tee niistä niin suurta kynnyskysymystä kuin ennen, on pakko elää hetkessä ja päivä kerrallaan. Tässäkin olen mennyt eteenpäin, ennen elin minuutti ja tunti kerrallaan nyt se on muuttunut jo päiviksi. Päivä kerrallaan eläminen on hyvä.. Kunhan muistaa tehdä asiat jotka on pakko hoitaa, sen jälkeen kannattaa opetella nauttimaan päivistä. Jos sinulla on vapaapäivä, aurinko paistaa ja linnut laulaa, ei kannata tuhlata päivää siihen että miettii miten seuraavana päivänä on mentävä töihin. On muistettava nauttia.

Minulla on tälle päivälle ohjelmaa.. Kohta haen pojat, käydään Ninnun luona, ja sitten tullaan kotiin ja lähden hakemaan Jonnia, joten olen kyllä suunnitellut tähänkin päivään paljon, mutta kaikkea kivaa.. Jonni tulee kotiin, pojat pääsevät Ninnulle tapaamaan Ninnun lapsia, minä voin juoda kupin teetä.. On tässä päivässä muutakin mitä mietin kovasti, mutta siihen palaan ehkä joskus myöhemmin jos palaan.. onhan tässä koko elämä aikaa , on se sitten miten pitkä tai lyhyt tahansa.

Nauttikaa tästä torstaista rakkaat !!