Aurinko nousi tänäänkin..

Hyvää huomenta! Olenkohan nukkunut kuin tunnin kaksi tai ehkä kolme, samon meni toissayönä.. Missä vaiheessa unet rupesivat taas käymään vähiin?? Milloinka olo alkoi mennä huomaamattani kurjemmaksi? Varmasti Jannen kuoleman "merkkipäivä" vaikuttaa asiaan. Kaipaus on käsinkosketeltava, itku on herkässä, mahassa tuntuu ikävältä ja rinnassa on möykky. Ne ovat täällä taas nämä ikävän voimakkaat tunteet jota myös suruksi kutsutaan. Kaikki tuntuu epäreilulta. Ei ole oikein että minua tällä tavalla koetellaan, vaikka ei se olisi sen reilumpaa kenenkään muunkaan kohdalla. Juuri nyt olisin valmis vaihatamaan "saappaita" jonkun sellaisen kanssa joka painiskelee sellaiseten asioiden kanssa jotka voidaan vielä selvittää. Minulla ja Jannella ei ole enää selvitettävää.. Ei ollut 19.3. aamulla vaan kaikki oli loistavasti mutta sen jälkeen olen miettinyt usein eri tilanteissa miten Jannen kanssa tästä selvittäisiin.. Olen huomannut että jatkuvasti eri ongelmien edessä palaan ajatuksissani Janneen, mitä Janne sanoisi, teksi, kehottaisi tekemään.. Minä haluaisin että Janne olisi täällä rakastamassa, riitelemässä, kinaamassa, tekemässä päätöksiä, olemassa isi, olisi olemassa. Itku kuristaa kurkussa ja kyyneleet valuvat, miksi aurinko nousi tänäänkin, eikö voisi sataa?

Minulla on rankka viikko takana. Olen kuullut asioita jotka on pahoittaneet mieleni todella kovasti, jopa niin kovasti että en tiedä miten niiden asioiden kanssa tulisi edetä. Nämä ihmiset jotka niin ovat tehneet eivät ehkä tänäpäivänä edes tiedä mitä ovat tehneet, mutta jonakin päivänä kerron heille. En haudo "kostoa" mistään sellaisesta ei ole kyse, ei niin suurista asioista. Lähinnä ihmisten kaksinaamaisuudesta, kateudesta ja rahasta, ei kaikkien kohdalla näistä kaikista mutta eri ihmisten kohdalla ne täyttyvät. Minä en pidä että minulle ollaan ystävällisiä kasvotusten ja väillömästi kun en ole paikalla alkaa se haukkuminen, olen todella pettynyt ihmisiin jotka näin tekevät. Minä en myöskään pidä siitä että elämääni sotkeutuvat ihmiset joille se ei kuulu, en edes siihen että jotkut katsovat oikeudekseen puuttua minun tai meidän perheen keskinäisiin omiin juttuihin ja oikeuttaa tekonsa jollain keksityllä syyllä, vaikka todellinen syy on ahneus tai kateus, siitä en ole varma kumpi. Olen useasti miettinyt näinä viikkoina että miten on edes mahdollista että joku on kateellinen minulle? Se joku voisi tulla kokeilemaan edes päiväksi miltä tuntuu olla minä, harmi kun sellaista mahdollisuutta ei ole, että niin voisi tehdä. Päiväkin saattaisi olla liikaa , jos tätä ei olisi pakko kestää. Antaisin pois kaiken mitä minulla on jos vaan saisin Jannen sillä takaisin, voisin elää "kädestä suuhun" , mielummin kuin näin, voisin ottaa kaikki maailman velat harteilleni jos Janne sillätavalla tulisi takaisin. Mikään ei merkitse niin paljon kuin se että sinulla on se joku siinä jota rakastaa ja joka rakastaa. Minäkin haluan sellaisen elämän, muulla ei ole merkitystä, kunhan on rakkautta.

Ehkä minullekkin on vielä tulossa sellainen elämä jossa on se joku erityinen ihminen joka saa minun sydämmeni tuntemaan vahvasti, ehkä se on vuosien päässä tai nurkantakana, mutta kaipaan hirveästi sitä että minua pidetään lähellä ja sylissä. Nyt juuri se auttaisi eniten tähän kaikkeen ja nyt juuri minulla ei ole sellaiseen mahdollisuutta ja olen niin pahalla mielellä. En ole koskaan ennen ajatellut miltä tuntuu olla yksin, ja surullinen, en ennen Jannen kuolemaa.. Aina kun olen ollut surullinen tätä tapausta ennen, minulla on ollut joku johon tukeutua ja joka on pitänyt huolta. Sen ihmisen tahtoisin nytkin takaisin, surun ja ikävän käsittely on hyvin raskasta ja näköjään näitä takapakkeja tulee enemmän ja vähemmän kokoajan, pahin on ehkä ohi, mutta se ei selvästikkään tarkoittanut sitä että kaikki kova kipu on ohi. Näköjään se palaa aika-ajoin voimakkaana, ja nyt minun on keskityttävä siihen ja siitä selviämiseen. En pysty elämään taas kuin minuutin kerrallaan ja tuntuu kuin maailma olisi taas romahtanut. Siitäkö tämä oksettava olo johtuu, vai univelasta vai mistä.. Kauhulla odotan kesäkuun 19. päivää jos silloin käy näin taas kerran, ja toivon että siihen mennessä välissä on ollut taas iloisia ja hyviä päiviä.

Pitäkää huolta rakkaistanne, puolisostanne, kumppanistanne, kun teillä on vielä siihen mahdollisuus. Älkää pilatko elämäänne jatkuvalla riitelyllä tai toisen loukkaamisella, älkää eläkö suhteessa joka on myrkyllinen, mutta muistakaa tehdä kaikkenne ennen kuin eroatte, muistakaa että sinä yksilönä olet arvokas myös, ja sinulla on oikeus onneen. Näitä asioita kannattaa miettiä, ja sen jälkeen halata kovasti sitä rakasta.. Minäkin haluaisin.