Isin haudalla!

Käytiin Jaskan ja Jerryn kanssa isin haudalla.. Pojat olivat piirtäneet kortin kumpikin. Jerryn kortissa oli isi-enkeli ja Jerry ja Jaskan kortissa oli saippuakuplia isille. Ihania kortteja.. sinne jätettiin, toivotaan että isi käy katsomassa. Käyhän isi, varmaan näki kun pojat niitä teki. Miten iloisia pojat ovat aina haudalla.. miten minun sydän meinaa rusentua kun näen pienet poikani juoksemassa "isin luokse" huikkaamassa "hei hei isi" kun lähdetään pois. Voi miten ihanaa on lapsen usko, miksi se on itselle niin vaikeaa, miksi tuntuu niin kamalan katkeralta ja surulliselta , miksi en minä huikkaa hei hei rakas, pian nähdään. Pienet poikani ovat niin urheita, niin reippaita, miksi äiti ei ole.. Äiti on väsynyt ja äitiä pelottaa.

Vein siskoni tänään Jyväskylään.. Kotiin ajoin kaksi ja puolituntia, koska oli pakko pysähtyä itkemään välillä. Itkin ikävääni, itkin menetettyä yhteistä elämää, itkin sitä että minä en pärjää.. en ole vieläkään oppinut pyörittämään arkea yksin, en osaa tehdä mitään yksin, minulla on kolme alaikäistä lasta ja minua pelottaa. En halunnut yksinhuoltajaksi, en halunnut äidiksi ja isäksi, miten ikinä pärjään. Sattuu ja ahdistaa..

Jonni kävi haudalla jo eilen.. Jonnia en niin paljon ole maininnut koska halusin jutella hänen itsensä kanssa asiasta ensin. 13 vuotiaalta on kysyttävä lupa, ettei puhu asioita salassa. Hän sanoi että hänestäkin saa puhua. Tämän lisäsin tähän siksi että olen maininnut pienet pojat useasti, joku saattaa ihmetellä miksi kolmannesta ollaan niin hiljaa. Jonni kaipaa Jannea samalla tavalla kuin minä. Kaipuu tulee kipuna, musertavana suruna ja itkuna. Äitinä olen voimaton, voin pitää vaan lastani sylissä ja silittää hiuksia, kättä ja jalkaa. Sanoa että kaikki on hyvin, uskotella itselleni ja lapselleni että selvitään, muuten huomisesta ei ole toivoakaan. Jonni kertoi että ikävöi Jannea, miettii usein miten ensikesänä piti ostaa yhdessä mopo ja laittaa kuntoon, miten piti touhuta miesten juttuja uudessa ihanassa kodissa.. Jonni kertoi että katsoo Jannen kuvaa ja itkee, Jonni kertoo että sisin puristuu.. Voi miten tiedän sen tunteen, enkä voi auttaa. Voimme auttaa vain toisiamme, olemalla yhdessä elämällä minuutti ja sekunti kerrallaan.. koittaen jotenkin selvitä.

Huomenna saattaa olla parempi päivä, tänään olen taas surun omana, toivon lapsilleni kaikkea parasta ja hyvää, toivon että onnistun edes hitusen siinä mihin on työhön on tarkoitettu kaksi vanhempaa. Toivon että onnistun olemaan äiti joka muistetaan lämmöstä , toivon että opin olemaan myös isä.. Tällä hetkellä pelottaa ja ahdistaa.. en tiedä miten selviän.

Keskipäivän kirkkauden
Hellin käsin vaikka sulkee
Rintaa vasten aina kulkee
Se läpi sormien

Juokset olohuoneeseen
Kannat suurta pahvimiekkaa
Jalanjälkes täynnä hiekkaa
Maton poikki oikaisten

Katson kuinka vaieten
Urheasti kivun nielet
Päättäväiset leukapielet
Värähtää, ja ihmeeseen

Herätät mut loistaen
Poikki aamun ensivalon
Alta puiden, taakse talon
Juoksi kettu poikineen

Tiellä vastaan tulee monta
Kiiltävää ja arvotonta
Kyyneleitä kertyy nippu
Find More lyrics at www.sweetslyrics.com
Niissäkin lie kultahippu

Hiipiessä pimeyden
Vain vähän ennen unta
Lisää hyppyrille lunta
Tahdot vauhdin takaisin

Uni saapuu pyyhkien
Vakaat mietteet kasvoiltasi
Toivon ettet vuorollasi
Havahtuisi aikaisin

Tiellä vastaan tulee monta
Hymyilevää armotonta
Kyyneleitä kertyy nippu
Niissäkin lie kultahippu

Tiellä vastaan tulee monta
Kiiltävää ja arvotonta
Kyyneleitä kertyy nippu
Niissäkin lie kultahippu
Juha Tapio Kultahippu