Jumissa!

Tuntuu että kaikki on jumissa, mihin mennä, mitä tehdä, odotus ilmassa on käsinkosketeltavaa.. Mieli on hirmu levoton, huolestuttaako joku, vai mikä nyt on. Asiat eivät mene eteenpäin en osaa tarttua mihinkään, kaikki tuntuu vaikealta ja hankalalta. Elämäni on jumissa.. Juuri tänäpäivänä, aivan lukossa ja joku heitti avaimen pois. Se joku saisi tulla avaamaan tämän lukon että tietäisin mitä tehdä ja minne mennä, joku voisi tulla kertomaan mitä kuuluu tehdä, kun ei ole hyvä olla missään. Ei minua itketä, eikä kyllä nauratakkaan, ei tunnu oikein miltään ja silti levottomuus on kokoajan täällä. Mistä tämä kaikki johtuu, muutosta, elämästä, mistä ihmeestä tämä umpisolmu on saanut alkunsa. Raivostuttaa jopa, kun tekisi mieli huutaa, mutta kun ei tiedä mille huutaa. Katselin Jannen kuvaa.. mietin mielessäni, että voisiko Janne ratkaista tämän ongelman ja umpisolmun.. Voisihan Janne, jos olisi täällä, minä en nyt tänäpäivänä olisi niin Jumissa ja eksyksissä. Mutta enää Janne ei voi.. mielessäni juttelen hiljaa.. Kerron mikä on hätänä, ja samalla sanon että jos hän voi asioihin vaikuttaa, auttaisi minua. Janne oli kova puhumaan, jos joku niin hän voi vinkata "ylemmälle taholle" että nyt "meijän äiti" tarttis vähän apua. Mitä tehdään silloin kun ei ole enää ihmistä jolle puhua aivan kaikki asiat.. On ystäviä ja kavereita, perhettäkin, mutta kun ei ole sitä jota eniten tarvitset. Nyt juuri minä tarvitsisin sylin, halauksen, jonkun pitäisi sanoa että "kyllä tämä tästä, huomenna on uusi päivä, ja asiat muuttuvat taas parempaan". Haluaisin että joku tulisi avaamaan tämän lukon, kertoisi mitä nyt sitten... Mikä on hätänä ja mitä pitää tehdä.. Itse en nyt oikeen osaa. Voisiko joku tulla??? Minun pääni on aivan jumissa.